Lobrede

29.08.2018 // kouluvalmennus // kirjoittanut omistaja

Valmennus aloitettiin käyntityöskentelyllä. Lähdimme tekemään käynnissä sulkutaivutusta uralta keskelle kenttää, puolessa välissä suoristus, suunnanvaihto ja sulkutaivutus takaisin uralle. Kaikkiin kulmiin tehtiin lisäksi käynnissä voltti. Marme vaikutti aikamoiselta tahmatassulta laahustaessaan eteenpäin ja ratsastaja joutui useampaan otteeseen pyytämään jalalla tammaa liikkumaan. Ratsukko suoritti sulkutaivutuksen teknisesti oikein, mutta meininki oli kuin hidastetusta filmistä ja ratsun takaosa laahasi turhan paljon perässä. Ratsastaja otti omatoimisesti muutaman ravipätkän, jonka jälkeen käyntiin alkoi löytymään paremmin vauhtia. Marme aktivoitui ja käynnin tahti sekä laatu parani huomattavasti. Sulkutaivutukset alkoivat näyttää myös paremmilta kun tamma alkoi liikkumaan eteenpäin. Volteilla Marme taipui hyvin kaulastaan, mutta olisin toivonut enemmän reaktiota sisäpohkeeseen ja sen kautta rungon taipumiseen. Ratsastaja kuitenkin kertoi, että tämä oli riittävä reaktio tammalta, sillä se on hitaasti lämpenevä ratsu.

Lähdimme jatkamaan ravissa saman sulkutaivutustehtävän parissa, mutta voltit jätettiin kokonaan pois ja tilalle vaihdettiin pääty-ympyrät, joiden aikana oli tarkoitus väistättää takaosaa hieman ulospäin. Marme lähti raviin myös hieman hitaalla otteella, mutta takaosa oli kuitenkin aktiivisesti hommassa mukana. Ratsukko suoritti sulkutaivutukset hyvin, mutta tamman ollessa melko matalassa muodossa, ei näyttävyys ollut paras mahdollinen. Emme kuitenkaan lähteneet kiristämään tuntumaa kun kyseessä oli hevonen, joka vetää helposti herneen nenään liian kireästä ohjastuntuntumasta. Ympyröillä väistöt sujuivat myös mallikkaasti ja Marme rupesi pikkuhiljaan reagoimaan entistä paremmin ratsastajan pohjeapuun. Muutaman kierroksen jälkeen ratsastaja pystyi käyttämään jo todella pieniä ja olemattomia apuja reaktion aikaansaamiseksi.

Pidimme pienet välikäynnit, jonka jälkeen lähdettiin laukkaamaan. Teimme laukassa aluksi helpohkoa kahdeksikkoa, jonka keskipisteessä laukanvaihto käynnin kautta. Näin saimme ratsulle painoa enemmän takaosan päälle ja nopeampaa reaktiota apuihin. Pienen laukkaverryttelyn jälkeen ratsastaja pystyi lyhentämään ohjaa ja saamaan Marmea lyhyempään sekä korkeampaan muotoon. Tamma kokosi itseään selkeästi paremmin kun ohjastuntuma lyheni ja samalla laukka aktivoitui. Lähdimme suorittamaan laukassa samoja sulkutaivutuksia, mitä olimme jo tehneet käynnissä ja ravissa. Nyt suunnanvaihdon kohdalla mukaan tuli luonnollisesti laukanvaihto lennossa. Marme laukkasi hyvin pyörivää, energistä laukkaa, josta oli helppo lähteä työskentelemään. Tamma taipui rehellisesti ja teki kauniit, puhtaat ja lennokkaan vaihdot jokaisella kerralla. Tehtävää ratsastettiin molempiin suuntiin ja ratsukon meno oli suorastaan ihailtavaa. Marme oli kuuliainen ja suoritti tehtävät ratsastajat apujen mukaan pikkutarkasti. Muutaman kerran ratsastajan antaessa epäselviä apuja, joutui tamma arpomaan mitä tehdä. Ratsastajan korjatessa omia apujaan, korjasi myös ratsu.

Lopettelimme laukkaamisen onnistuneisiin suorituksiin ja siirryimme loppuverryttelyyn. Ratsukko suoritti loppuun muutamia kahdeksikkoja ja avotaivutuksia, joilla haettiin vielä taipumista niin kaulasta kuin rungosta. Marme oli alkuvalmennukseen nähden huomattavasti energisempi ja liikkui nyt ajoittain jopa turhan reippaasti. Muutaman puolipidätteen kautta tamma kuitenkin aina hidasti vauhtia ja tahti säilyi ravissa hyvin tasaisena. Pian ratsastaja siirsi tamman käyntiin tämän ollessa rennon letkeä ja antoi tälle vapaat ohjat.

01.12.2021 // pakkaspäivän energiaa // kirjoittanut omistaja

Meille Saksaankin oli eksynyt pieni pakkanen vihdoin kylään, lumestahan meillä sai vain haaveilla. Pakkanen tunnetusti luo hevosiin aivan uutta energiaa ja liikkeisiin myös täten uusia ulottuvuuksia. Marme oli jo tallista lähtiessä sen oloinen, että voisi hävitä alta missä vaiheessa tahansa. Lähdin kuitenkin soitellen sotaan ja yrittämään, jos tammasta saisi kuitenkin irti jonkinlaista fiksua suorittamista. Alkukäynneistä asti Marme oli varsin energinen ja tavalliseen tapaansa kyljistä kuuro. Aloittelin käynnissä työskentelemään melkeimpä heti, sillä pitkin ohjin ratsastelu ei tuntunut houkuttelevalta idealta. Marme tasaantui kui sai tekemistä, mutta eteenpäin pyrkimys pysyi hyvänä. Tein hieman avo- ja sulkutaivutuksia uralla. Tamma oli varsin letkeän oloinen ja herkistyi normaalia nopeammin jalalle. Tuntumaa sai myös kiristää enemmän mitä Marme yleensä antaa alkuverryttelyssä ottaa ohjaa käteen. Kun tamma oli kivan kuuliaisen oloinen, lähdin ravaamaan.

Marme reagoi raviapuun varsin suuri eleisesti ja tarjosi liidokasta ravia. Jouduin tekemään useita puolipidätteitä, että sain tamman palamaan tuntumalle ja kuuntelemaan mitä minä selässä pyysin. Rupesin työskentelemään välittömästi ja teimme paljon ympyröitä, suunnanmuutoksia, hieman väistöjä, avoja ja sulkuja. Pidin tamman koko ajan töissä, jotta se keskittyisi työskentelyyn eikä ympäristön spokailuun. Marme oli hieman jännittynyt, eikä ollut aivan täysin avuilla, vaikka suorittikin pyydetysti aina tehtävät kun annoin käskyn. Halusin tammaan kuitenkin rentoutta ja kierros kierrokselta Marme alkoi tasoittumaan. Ravi oli edelleen turhan kiireistä minun makuun, mutta tamma kuitenkin kuunteli hyvin, uskalsi rentoutua ja suoritti tehtävät pyydetysti. Marme hidastaessa oma-aloitteisesti ravin tahtia, siirsin sen käyntiin ja taputin. Pidimme pienet välikäynnit ennen laukkatyöskentelyä.

Laukkatyöskentely hieman jännittyneellä ja ylienergisella hevosella oli pienoinen riski. Lähdin liikkelle harjoitusravissa ja siirryin ratsastamaan pääty-ympyrälle, missä suoritin noston. Marme vinkaisi, heitti köyrypukin, mutta jatkoi tämän jälkeen rauhallista laukkaa eteenpäin. Työskentelin laukassa tovin ja Marme oli erittäin hyvä ratsastaa. Energisyydestä ei ollut haittaa, päin vastoin, tamma oli suorastaan erinomainen ratsastaa. Käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin suorittamaan piruetteja. Marmella on hyvä kokoamiskyky, mutta joskus sen hitaus jalalle tekee pirueteista epäsymmetrisiä ja pakka niin sanotusti hajoaa loppu piruetista, kun tamma levähtää pitkäksi. Nyt tammassa oli hieman enemmän potkua mitä yleensä, jotten tilaisuus oli loistava hyödyntää sitä. Marme lähtikin heti ensiyrittämältä suorittamaan piruetteja vallan mainiosti. Ensimmäiset piruetit hieman hakivat vielä reittiään, mutta muutaman toiston jälkeen onnistuivat piruetit molempiin suuntiin ongelmattomasti. Tamma pysyi hyvin ohjan ja pohkeen välissä kasassa, eikä päässyt venymään yhtään pitkäksi. En tehnyt useita toistoja, vaan lopetin nopeasti onnistuneisiin suorituksiin. Hetken laukkailin tammaa vielä eteen-alas, ennen kuin siirryimme loppuraveihin.

Loppuraveissa Marme oli mukavan rento ja letkeä, mutta energiaa tammassa vielä selkeästi riitti. Tein vain muutamia isoja ympyröitä ja taivuttelin Marmea niin sisälle kuin ulospäin ympyrästä. Tamma pärski tyytyväisen oloisena ja minä olin ratsastajana samoin tyytyväisen oloinen, kun ratsu ei ollutkaan mikään preerian villihevonen, vain oikeastaan todella hyvä. Pieni ylimääräinen energisyys ei tämän hevosen kohdalla ole selkeästikkään yhtään huono asia. Istuin muutaman askeleen harjoitusravia ja siirsin Marmen käyntiin. Hyppäsin selästä alas ja taluttelin loppukäynnit maastakäsin.

12.11.2021 // Marmen kolmas varsa // kirjoittanut omistaja

Marmen kolmas varsa syntyi marraskuun puolessa välissä jatkamaan Lobreden omaa hienoa tammalinjaa nyt toisessa polvessa. Ulkonäöltään tammavarsa oli kuin emänsä, kauniin punainen rautias, mutta lisänä piirto ja oikean takajalan sukka. Varsa oli terhakas ja nousi ylös nopeasti. Muutaman huteran ensiaskeleen jälkeen alkoi varsan peräpää nousemaan varsin innokkaan oloisena ja siitä tiesinkin jo, että tässä tammassa tulisi olemaan potkua. Marmen isä Karminrot (karmiininpunainen), Marme itse Marmeladerot (marmelaadin punainen), joten varsa sai luonnollisesti nimen Currantrot (herukan punainen).

Ensimmäinen ulkoilu vietettiin seuraavana päivänä melko viileässä tunnelmassa, joten Kuura lempinimellä varustettu varsa sai heti päälleen loimen. Tammavarsaa ei kuitenkaan loimi haitannut, vaan vauhtia riitti hieman sateisesta ja kylmästä säästä huolimatta. Marme oli kokeneena emätammana rauhallinen, vaikka varsa kimpoili tarhassa jokaiseen ilmansuuntaan eikä paljoa emän kyljessä malttanut aikaa viettää. Sään vuoksi kaksikko ei saanut nauttia ulkoilmasta valitettavasti kuin muutaman tunnin, jonka jälkeen ne käytiin hakemassa talliolosuhteisiin. Sisälle päästyään Kuurakin malttoi hyödyntää emänsä maitobaaria. Terhakka varsa ja osaava emä, ei voisi kasvattajalla olla helpompaa.