Lamoca horses

Scarletrot Lee

hannovertamma, synt. 13.06.2025, 10v
punarautias, 166cm
omistaja VRL-11983   ♥   kasvattaja Lobrede
koulupainoitteinen, taso Grand Prix
VH25-011-0509

KRJ-III, HANN-III, YLA3

Scarlet on hyväntuulinen ja ystävällinen tamma, joka hurmaa kaikki ympärillään iloisella olemuksellaan. Tamma on hevonen, jonka seura saa hyvälle tuulelle, se aina korvat hörössä tervehtimässä tulijoita ja kerjäämässä rapsutuksia. Scarlet on reipas ja utelias, joka viihtyy ihmisten kanssa ja osallistuu mielellään kaikkeen, mitä tallilla tapahtuu. Tamma on kuitenkin herkkä neiti ja säikkyy helposti äkkinäisiä liikkeitä, joten Scarletin seurassa on hyvä tehdä vain rauhallisia liikkeitä.

Hoitaessa rautias on helppo ja miellyttävä, mutta samalla hieman vilkas. Se ei jaksa seisoa pitkiä aikoja paikallaan tekemättä mitään. Se nauttii harjauksesta ja erityisesti pitkistä rapsutushetkistä kaulan juuresta, mutta jos hoitaja viivyttelee liian kauan, Scarlet alkaa kuopia lattiaa muistutukseksi siitä, että olisi jo aika siirtyä seuraavaan puuhaan. Tamma ei jalkojaan varo ja talloo helposti hoitajansa varpaille, mikäli tämä ei ole varuillaan.

Ratsastaessa Scarlet on energinen, mutta kuuliainen. Se liikkuu eteenpäin hyvällä eteenpäin pyrkimyksellä ja reagoi apuihin tarkasti. Scarlet on parhaimmillaan kokeneen ratsastajan alla, joka osaa hallita kroppansa ja on tasainen kädestään. Tamma ei siedä lainkaan kovakouraista ratsastusta ja lopettaa liikkumisen, mikäli kokee liikaa jarrutusta kädestä tai puristavasta reidestä. Osaavan ratsastajan kanssa Scarlet on helppo ja mutkaton ratsastaa.

Kouluhevosen juuristaan huolimatta Scarlet osaa myös hypätä. Kissamaisesti, ilmavasti ja erittäin vauhdikkasti, mutta osaa hypätä. Mikään virtuoosi tamma ei luonnollisesti ole, eikä sen kanssa esteitä hypätä kuin mielen virkistykseksi. Maastossa ratsastaessa Scarlet on hieman ympäristöä kyyläävä, mutta kohtalaisen maastovarma. Äkkinäiset tapahtumat saattavat kuitenkin sen säikäyttää eli mikään pommin varma sotaratsu se ei ole. Kaverin seurassa tamma maastoilee huomattavasti mielummin, mutta kulkee myös yksin ilman sen suurempia ongelmia. Maastossa, kuten kentällä ja hypätessä Scarlet on oma energinen itsensä, eikä sitä turhia tarvitse patistella.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Stabshauptmann Lee   ❭   hann, rn, 170cm   ❭   KRJ-I	ii. Swalla   ❭   hann, mrn, 170cm   ❭   ei meriittejä
	ie.Schwabentulpe   ❭   hann, rn, 169cm   ❭   ei meriittejä
e. Marmeladerot Lee   ❭   hann, rt, 170cm   ❭   KTK-III, KRJ-I, HANN-I, YLA2	ei. Karminrot   ❭   hann, rn, 175cm   ❭   KTK-I, KRJ-I, HANN-I
	ee. Avrielle   ❭   hann, rn, 166cm   ❭   KRJ-I, HANN-I, YLA1

s. 00.00.0000 hannover tamma Hepan nimi

Kilpailutulokset

Kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.
KRJ:n ominaisuuspisteet 6653.48, tasolla 11/10

Päiväkirja ja valmennukset

Scraletin sisäänratsatus - kirjoittanut omistaja

Scarlet on nyt sisäänratsastettu. Tamma on varsin herkkäsieluinen hevonen, eikä todellakaan siedä yhtään sitä, että ohjassa on painetta tai jalalla puristetaan. Scarlet reagoi hyvin vahvasti jokaiseen pieneenkin istunnan heilahdukseen, joka on sekä hyvä, että huono asia. Hyvä asia sen puolesta, että tammasta voi ajan kanssa tulla hyvin herkästi ratsastettava osaava hevonen. Huono asia sen puolesta, että siitä voi tulla hieman turhan herkkä, jonka seurauksena se ei ole kovin luotettava ratsu. Sisäänratsastus on kuitenkin sujunut hyvin. Tamma kulkee kaikkia kolmea askellajeja hyvässä tasapainossa ja hyvällä tuntumalla. Eteenpäinpyrkimys Scarletilla on erinomainen ja lisäksi tamma on herkkä suusta. Paljoa ei tarvitse pidätteitä tehdä, jotta ne menevät läpi. Pohjetta se väistää melko agressiivisen vauhdikkaasti, mutta tämä varmasti tasaantuu iän myötä.

Scarlet nostaa askellajit ylöspäin ongelmitta, mutta alaspäin siirtyminen aiheuttaa jännittymistä etenkin laukan jälkeen. Ravista käyntiin tamma on kohtalaisen tasainen, mutta laukasta raviin siirtymisen jälkeen se herkästi jännittyy ja tiputtaa selän alas. Useamman toiston kautta tämä kuitenkin tulee varmasti paranemaan. Scarletilla on tällä hetkellä perus kolmipalakuolain, mutta tarkoitus on kokeilla vielä muutamaa eri kuolainta, mikäli löytyisi joku, jonka kanssa se olisi hieman tasaisempi. Tamma narskuttelee jonkun verran hampaita ja koska siirtymiset ovat hieman haastavia, niin joku eri kuolain voisi toimia sillä paremmin. Toki tasaisuus voi tulla myös ratsutuksen edetessä, mutta sen näemme tulevaisuudessa.

Ehkä hieman liian jännittävä maastoreissu - kirjoittanut omistaja

Tänään päätin lähteä Scarletin kanssa pitkälle maastolenkille. Aamulla keli oli täydellinen. Syksyinen aurinko paistoi matalalta ja ilma oli sateen jälkeen hieman kostea, mutta ei liian märkä. Kuraleikit eivät nyt olleet kuitenkaan hakusessa. Scarlet oli harjatessa hieman tavallista virkeämpi ja talloi ensitöikseen varpaani. Edelliset mustelmat olivatkin juuri ehtineet parantua, joten varaa taisi jo olla uusille. Nostin konjakinruskean estesatulan selkään ja tarkistin vielä sen istuvuuden. Normaalistihan tammalla ratsastettiin Prestigen koulusatulalla, mutta maastoreissulle estesatula oli hieman tukevampi valinta. Ajatellen ihan vain itseäni. Satulatsekin jälkeen kiristin vyön ja talutin Scarletin pihalle.

Pihasta lähdettyämme alkuun käveltiin pitkä pätkä pitkin hiekkatietä. Tamma kulki reippaasti eteenpäin korvat hörössä, mutta pysyen kuitenkin jotenkin tietoisena selässä killuvasta lastista. Kun pääsimme kääntymään metsäpolulle, annoin Scarletin pohjetta ja siirryttiin raviin. Tamman askel oli ilmava ja energinen, hieman ehkä jännittynyt, mutta se oli ihan luonnollista alkumatkasta. Pidin tuntuman pehmeänä, jotta tamma sai liikkua rennosti. Scarlet reagoi jokaiseen pieneen painon siirtoon ja pohkeen kosketukseen täsmällisesti. Täten oli helppo vain istua kyydissä ja nauttia maisemista, jotka tosin olivat pääasiassa pusikkoa pusikon perään.

Rento maastolenkki oli hieman liikaa pyydetty tähän päivään ja metsän tiheämmässä kohdassa kaikki muuttui sekunnissa. Jokin rasahti oikealla puolella ja ennen kuin ehdin kunnolla rekisteröidä ääntä tai sen suuntaa, peura loikkasi pensaikosta suoraan eteemme. Scarlet teki salamannopean 180 asteen käännöksen, niin terävän ja nopean, etten pysynyt tasapainossa satulan tukevista polvituista huolimatta. Tunsin, kuinka jalat lipesivät jalustimista ja hetkeä myöhemmin olin maassa vaahteranlehti ja pala multaa suussa. Ensimmäinen reaktioni oli huoli. Missä Scarlet? Karkasiko Scarlet? Juokseeko se kotiin asvalttitien yli ja mitä jos se jää auton alle!? Mutta ei, tamma seisoi parin metrin päässä, silmät suurina ja sieraimet henkeä haukkoen. Se katseli minua järkyttyneen oloisena ja käänteli päätään kysyvästi mitä tapahtui. Nousin hitaasti jaloilleni ja jomottavasta kannikan kivusta huolimatta kävelin tamman luokse lievästi kinkaten. Scarlet antoi itsensä varsin helposti kiinni. Taputin sitä kaulalle ja tunsin jännityksen vähitellen laantuvan lievästi traumatisoituneen puoliverisen lihaksista.

Hetken hengähdettyämme nousin takaisin satulaan. Scarlet oli edelleen valpas, mutta hallinnassa. Jatkoimme matkaa rauhallisessa käynnissä ja jo pian tamma rentoutui. Metsätien auetessa isommaksi ratsastusreitiksi otimme vielä pienen pätkän ravia, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kotia kohti. Laukkaamisen unohdin tältä päivältä kokonaan. Loppumatka tallille tapahtui seesteisesti ja ilman ylimääräisiä tapahtumia. Tallipihalla Scarlet oli jo suuntaamassa heinäpaalia kohti, joten oletettavasti se selvisi reissusta pienemmillä vammoilla kuin mitä allekirjoittanut itse. Mustat varpaat olivat ilmeisesti liian vähän ja nyt myös toinen puoli kehosta oli täynnä mustia länttejä. Ilman suurempia vaurioita sentään selvittiin. Scarlet ei ainakaan näyttänyt olevan moksiskaan siitä, että tänään oli ollut tarjolla sydänkohtauksen alkeiskurssi.

Kouluratsastusta aamuauringossa - kirjoittanut omistaja

Aamunauringon valossa koulukenttä oli vielä hiljainen, sillä kukaan muu ei ollut jaksanut kuuden aikoihin lähteä liikuttamaan hevosia. Scarlet tuntui allani jo alkukäyntien aikana pirteältä aikaisesta ratsastusajankohdasta huolimatta, mutta narskutteli hampaitaan hieman jännittyneenä. Punarautias kaula kaartui kevyesti kuitenkin tuntumaa kohti ja korvat liikkuivat jatkuvasti kuulostellen, tuleeko ratsastajalta milloin käskyjä. Päätin aloittaa treenin huolellisella verrytelyllä, jotta tamman energia saataisiin kanavoitua työntekoon eikä mahdolliseen ympäristön kytistelyyn.

Käynnissä teimme aluksi suuria ympyröitä ja muutamia suunnanvaihdoksia. Scarlet reagoi hienovaraisesti istunnan painon siirtoihin ja pohkeen kosketuksiin. Se liikkui hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, mutta pysyi pehmeänä ja kuuliaisena. Kun tunsin tamman rentoutuvan suusta, annoin pohjeavun raviin siirtymisestä. Scarlet nosti ravin kevyesti ja ilmavasti, eikä mitään jännittävää ja vauhdikasta tapahtunut, vaikka ehkä sitä hieman odotin. Ravissa aloimme tehdä pohkeenväistöjä uran sisäpuolelle ja takaisin uralle. Vasemmalle väistössä Scarlet oli heti hyvin läpi ja tamma kuunteli sivulle vievää pohjetta erinomaisesti. Oikealle se vaati hieman enemmän tukea ulkoavuista, mutta pienellä säätämisellä löysimme yhteisen sävelen vaikeampaankin suuntaan. Scarlet astui ristiin tarkasti, eteni tasaisella energialla ja piti tahdin ravissa. Väistöjen jälkeen teimme pari kertaa eteen-alas venytystä, jotta se sai selkänsä pyöristymään uudelleen, sillä väistöissä tamma oli ajoittain hieman jännittynyt. Scarlet rentoutuikin tämän avulla hyvin. Tammalla oli tapana jännittyä melko herkästi, mutta yleensä sen sai myös pienillä vippaskonsteilla rentoutumaan helposti.

Pienien välikäyntien kokosin askelta ja valmistauduin laukannostoon. Scarlet kohotti niskaansa ja jännittyi hetkeksi innosta, mutta kevyellä ulko-ohjan pidätteellä ja siistillä pohjeavulla laukka nousi pehmeästi. Laukka oli pyöreää ja aktiivista, juuri sellaista kuin se oli parhaimmillaan. Aloitin ratsastamaan avotaivutusta pitkällä sivulla, ensin oikeaan kierrokseen, sillä se oli tammalle hieman haastavampi ja, jotta pääsisimme ratsastamaan lopuksi sen "helpomman ja kivemman" suunnan. Scarlet pysyi avotaivutuksessa yllättävän vakaana, kuunnellen ohjaa ja pohjetta tarkasti. Taivutus onnistui hyvin ja mitään suurempia haasteita ei syntynyt. Vasempaan suuntaan avotaivutus onnistui oppikirjamaisesti, eikä ratsastajana ratsun suoritukseen voinut enempää tyytyväinen olla. Laukkojen jälkeen siirsin Scarletin takaisin raviin ja hetken ravailujen jälkeen käyntiin antaen tälle vapaat ohjat. Tamma venytti kaulaansa ja pärskäisi tyytyväisesti. Lopetimme pitkiin, rentoihin loppukäynteihin.