Lobrede

15.10.2020 // Perusratsastusta sileällä // kirjoittanut

Tänään ratsastin Klaralla, neidillä, joka on äärimmäisen herkkä, ja joka joskus saa kyseenalaistamaan oman ratsastustaidon. Olin tietoinen siitä, että tamman kanssa tulisi olla apujen kanssa virheetön alusta loppuun, jos haluaisi saada Klaraan edes hitusen rentoutumaan. Alkuverryttelyssä tunsin, että Klara oli tänään rauhallisen oloinen, mutta tiesin, että pieninkin virhe omassa istunnassa tai apujen antamisessa voisi pilata tämän balanssin, joka ainakin toistaiseksi vallitsi ratsussa.

Lähdin liikkeelle käynnissä, pitäen ohjastuntumani kevyenä ja pyysin puolipidätteillä Klaraa hieman kokoamaan. Pienikin liian voimakas pidätteiden käyttö saisi sen hermostumaan, joten puolipidätteet olivat höyhenen kevyitä. Kun käynti vaikutti hyvältä, siirryimme ravaamaan ja tunsin heti tamman askelten jännittyvän. Tamman normaalisti joustavat liikkeet tuntui tönköiltä, eikä ilmavuutta ollut oikeastaan lainkaan. Kehotin tamma hieman eteenpäin istunnallani ja annoin pohkeella kevyen avun, jotta Klara lisäisi askelpituutta. Tamma reagoi nopeasti, mutta tunsin sen silti olevan edelleen hieman vaisu. Muutaman kierroksen jälkeen rentoutta alkoi kuitenkin löytymään ja samalla ravin laatu parani. Siirryimme laukkaan, ja tässä vaiheessa tiesin, että nyt tulisi olla erityisen tarkka apujen kanssa. Pyysin Klaran laukalle pienellä sisäpohkeen puristamisella ja tamma suorittikin oikein pehmeän sekä tasaisen siirtymisen. Muoto säilyi hyvänä ja ohjastuntuma ei kiristynyt lainkaan. Laukassa tamma liikkui kevyesti ja joustavasti. Olin tyytyväinen, miten hyvin Klara malttoi pysyä rauhallisena. En lähtenyt kuitenkaan innostumaan liikaa, sillä jos hetkeksikään menettäisin keskittymiseni, tamma saattaisi reagoida hermostuneisuudella ja silloin rauhallinen olemus oli mennyttä.

Laukassa teimme hyvin yksinkertaisia tehtäviä, kuten isoa kahdeksikkoa, jonka puolivälissä suoritettiin laukanvaihto. Keskityin erityisesti istuntaani, pyrkien olemaan häiritsemättä tammaa. Laukanvaihdoissa etenkin sain olla tarkkana, etten lähtenyt tekemään itse liikaa vaan maltoin antaa avut, odottaa ja olemaan vain hiljaa, jotta Klara sai rauhan reagoida. Tamma saattoi välillä reagoida hieman myöhässä apuihin, joten sen vuoksi aina piti hieman odottaa, eikä suoraan lähteä pyytämään uudestaan. Uudet avut vain sekoittaisivat herkkisneidin mieltä ja katastrofin aineet olisivat valmiit. Tein vaihtojen lisäksi muutamia voltteja ja kaarevia uria vastalaukassa. Klara suoritti kaikki pyytämäni tehtävät moitteettomasti ja suorastaan sain vain nauttia kyydistä, unohtamatta toki, että koko ajan piti keskittyä siihen ettei alkanut itse sähläämään selässä. Vastalaukoissa tasapaino säilyi hyvin ja laukanrytmi säilyi samana tehtävän läpi. Tamma oli oikea kone, kun ratsastaja malttoi mielensä eikä yrittänyt liikaa.

Kun lopettelin ratsastusta, olin tyytyväinen kuinka hyvin olin saanut tamman tänään pysymään tasaisena. Klara oli osoittanut jälleen, miten vaativa, mutta samalla palkitseva ratsu se oli. Tiesin toki, että sen kanssa työskentely vaati aina äärimmäistä tarkkuutta ja keskittymistä, mutta samalla se tarjosi hyviä "ahaa" hetkiä kun homma toimi ohjekirjan mukaisesti. Luonteeltaan tamma ei ollut mikään kasvatustyöni helmi vaativuutensa vuoksi, mutta sentään rakenne ja laatu Klarassa ovat priimaa.