Lobrede

10.10.2017// koulutreeniä kotona // kirjoittanut omistaja

Työpäivän viides ja viimeinen ratsastettava oli Cindy. Olin tarkoituksella jättänyt tamman viimeiseksi, koska tarkoitus oli vain kevyesti taivutella. Cindy oli tuttuun tapaan energisellä tuulella ja alkukäynnit talutin suosiolla maastakäsin. Aloitimme verryttelemään suoraan ravissa, sillä käyntityöskentely ilman verryttelyjä on tämän tamman kanssa poikkeuksetta niin hankalaa, että parempi päästellä enimmät höyryt kattilasta ulos. Tein ravissa kahta isoa pääty-ympyrää ja pitkillä sivuilla vastataivutusta, jotta saisin tamman kaulasta rennoksi ja notkeaksi taivuttelemalla. Cindyllä oli vapaapäivä allaan, joten ravi oli alkuun hyvin lyhyttä ja jännittynyttä. Jouduin ratsastamaan tammaa paljon jalalla, jotta se hieman rentoutuisi tuntumaa vasten. Muutaman kierroksen jälkeen Cindy alkoi rauhoittumaan touhotukseltaan ja ravista tuli laadukkaampaa. Pienet välikäynnit ja sitten laukkatreeniä.

Laukassa tein samaa kuviota kuin ravissa, mutta alkuun työskenneltiin hetki vain ympyrällä. Ensimmäinen nosto oli varsin räjähtävä kera pukkiloikan ja koulutuomari olisi antanut arvosanaksi siitä korkeintaan kolmosen. Ratsastin hetken hieman reippaammin tammaa eteenpäin, minkä jälkeen aloitettiin kokoamaan. Cindy tuli todella nopeasti takaisin pidätteestä ja keskittyi hyvin siihen mitä siltä pyysin. Tein muutaman laukanvaihdon suoralla uralla ja tuttuun tapaan tamma suoritti tehtävät juuri sillä sekunnilla kuin pyysin. Oikessa laukassa oli tänään enemmän työstämistä jännittymisen kanssa, mutta yleisesti ottaen laukka oli alkuvillien jälkeen helppoa ja mukavaa työskennellä. Laukan jälkeen työskentelin hetken käynnissä harjoitellen etu- ja takaosakäännöksiä. Cindy pysyi yllättävän hyvin rennossa ja askelpituudeltaan pitkässä käynnissä, eikä jännittynyt, minkä vuoksi tein molempiin suuntiin vain yhden kumpaakin tehtävää. Pian annoin tammalle vapaat ohjat ja lähdimme kävelemään loppukäynnit tallialueen ympäri.

15.10.2017 // Mart Braun kouluvalmennus // kirjoittanut omistaja

Valmennettavana oli kipakan oloinen ratsu. Tummahko tamma tanssahteli maneesin hiekalla juuri sen näköisenä, että räjähtää hetkellä millä hyvänsä johonkin suuntaan. Ratsastaja heitti kuitenkin ohjat pois käsistään minut nähdessään ja hevonen rauhoittui samalla sekunnilla kävelemään rennosti. Kävimme ratsastajan kanssa nopeasti läpi muutaman asian tulevasta valmennuksesta, minkä jälkeen aloitimme työskentelemään ravissa sulkutaivutuksia sik-sak tyyliin. Cindy oli alkuun hieman turhan energinen ja sulut olivat kiireisiä. Taivutus oli hyvä ja tahti säilyi samana, mutta askel oli lyhyehkö ja jännittynyt. Muutaman kierroksen jälkeen tamma tuli kuitenkin paremmin tuntumalle ja alkoi rentoutumaan kropastaan, minkä myötä myös vauhti hidastui. Viimeiset sulkutaivutukset olivat jo tasaisia ja hyvin suoritettuja, joten siirryimme laukkaamaan.

Laukassa ratsu oli myöskin alkuun lähdössä lentoon. Ratsastaja kuitenkin selkeästi tähän tottunut ja tiesi miten ratkaista asian. Kun Cindy oli saatu kuulolle, aloimme treenaamaan sulkutaivutuksia laukassa. Tamma kokosi mutkattomasti itseään ja teki alusta asti hienot pehmeät vaihdot sulkutaivutusten välissä. Taivutuksen kanssa oli välillä hieman ongelmaa kun Cindy lähti tuomaan takaosaa turhan edelle, eikä etuosa ollut enää johtavana. Pyynnöstäni ratsastaja korjasi asian ja hevonen totteli ratsastajaansa hyvin nopeasti. Jätimme sulut pois ja seuraavaksi ratsastettiin muutama lävistäjä tekemällä laukanvaihtoja joka askeleella. Ratsukko suoritti tehtävän kuin vettä vain. Cindy vaihtoi hyvässä tasapainossa ja tahdissa jokaisen vaihdon, jolloin ratsastaja näytti vain nautiskelevan kyydistä. Vaihtojen jälkeen ratsukko suoritti vielä loppuverryttelyt omaan tahtiin itsenäisesti.

24.01.2018 // Pieni musta käärö // kirjoittanut omistaja

Cindy oli aamuyöstä hieman levoton ja varsomista oli näille päiville ennustettu eli valvomista oli luvassa. Kaadoin kolmanen kupin vahvaa kahvia jo mukiin ja tuijotin herkeämättä varsomiskameraa, missä alkoikin hetken päästä tapahtua. Seuraisin varsomista vain kamerasta, sillä neiti prinsessa Cindyä ei parane häiritä edes varsan tuomisessa maailmaan ellei ole pakko. Tamma on aikaisemmin jo pyöräyttänyt kaksi varsaa, joiden molempien osalta synnytys meni oikein mainiosti, joten toivottiin että samalla kaavalla jatketaan. Ei mennytkään kauaa kun pieni musta käärö oli jo karsinan olkipatjalla makaamassa ja tässä vaiheessa uskalsi siirtyä jo katsomaan asiaa paikan päälle. Karsinasta löytyi tammavarsa. Varsa nousi varsin nopeasti jaloilleen ja löysi välittömästi nisän luokse imemään maitoa. Cindy sekä varsa näyttivät molemmat oikein hyvinvoivilta, joten uskalsin jättää ne karsinaan keskenään ja painua itse pehkuihin. Tallityöntekijä vahti kuitenkin uutta tulokasta vielä kamerasta muutaman tunnin ja seurasi, että tamman jälkeiset tulevat ulos ja varsalla ei ilmene ongelmia. Loppuyö sujui rauhallisesti ja hyvin, eikä ongelmia onneksi ilmennyt.

09.07.2021 // Usko hevosenhoitajaa tai pahasti käy // kirjoittanut omistaja

Tuleekohan vanhasta hevosesta sitkeää makkaraa? En tiedä, mutta Cindy kävi tänään erittäin lähelle tuomiota elämästä ja kuolemasta. Tamma oli tavalliseen tapaan hieman happaman oloinen kun hoitaja toi sen kentälle, mutta normaalista poiketen hoitaja mainitsi, että tänään joku tähti sojottaa vinoon ja voisi olla ehkä parempi jättää ratsastamatta. Hieman mietin asiaa, mutta lopulta päädyin ajatukseen, että ei se nyt niin paha voi olla. Cindy on etenkin kiimojen aikaan hankala, milloin se yleensä saakin vapaata kun meno ei ole silloin kenellekkään kivaa. Hyppäsin tamman selkään ja ravailin muutaman kierroksen eteenalas pidemmällä ohjalla. Cindy oli oikein rennon oloinen ja ravasi letkeästi. Letkeys näkyi myös sillä hetkellä kun tumma humma allani hävisi johonkin aivan väärään ilmansuuntaan ja löysin itseni maasta maistelemassa hiekkaa. Tamma revitteli iloisen letkeästi pukkilaukkaa pitkin kenttää, kunnes se poistui kentältä jatkoi samaa ilovilliään pihanurmikolla. Multapaakut lenteli vain perässä.

Keräsi luuni maasta ja lähdin rauhallisin elein hävinneen ratsun perään, talliinhan se todennäköisesti juoksisi. "Haha niinhän sinä luulet" oli selkeästi Cindyn päänsisäinen ajatus ja tammamme suuntasi häntä pystyssä tarhoille, jossa suurin osa tallin oreista oli paistattelemassa päivää. Tässä vaiheessa huusin jo apujoukkoja paikalle ja etenkin siinä kohtaa kun näin Cindyn iloisesti ruikkimassa Körmyn tarhan edessä. Pitihän se arvata, että kuningattarella on kiima ja puolisokin on jo valmiiksi valittu. Tepastelin ripein askelin tarhalle hakemaan tammukan pois, ennen kuin herra ori sieltä herää. Körmy on onneksi tallin tunnetuin auringonpalvoja ja makoili tarhan pohjalla tarkkaillen vain tilannetta mielenkiinnolla. Cindyn mielipide tarhalta poistumiseen oli kuitenkin eriävä minun kanssa ja jouduimme hoitajan kanssa loppujen lopuksi taluttamaan sen kaksin.Tässä kohtaa päätin, että Cindy saa viettää rokulipäivän, sillä huumori ei enää riittänyt kiivetä takaisin selkään. Luovutin hevosen hoitajalle ja lähdin itse hakemaan sisältä kupin kahvia. Matkalla hoitaja totesikin, että mitäs hän sanoi. Mitä opimme tästä päivästä? Ihminen, joka joka päivää hoitaa jotain hieman oikukkaampaa yksilöä, niin hänen sanaansa kannattaa uskoa.

10.01.2021 // Pellolla kouluratsastusta // kirjoittanut omistaja

Senttimetri lunta koristi meillä Saksan maatakin, joten olin päättänyt nauttia tästä tilaisuudesta ja treenata hevosia myös maneesin ulkopuolella. Läheinen pelto olikin pohjaltaan loistava tätä varten. Cindy steppaili levottoman oloisena jo käytävällä ja näytti, että tänään vauhtia tulisi riittämään. Satuloin tamman, säädin jalustimia normaalia lyhyemmiksi muutamalla reiällä (ihan vain varmuuden vuoksi). Talutin Cindyn ulos ja nousin pihalla kyytiin. Tamma steppaili myös ulkona varsin reippaan oloisena, joten pitkin ohjin kävelystä pystyin vain haaveilemaan. Otin ohjat puolipitkälle ohjasottelle ja lähdimme kohti peltoa. Käyntiä emme tainneet matkalla ottaa askeltakaan, vaan Cindy hipsutteli pienen pientä ravin ja passagen välimaastoa. Pellolle päästyämme keräsin ohjat kunnolla tuntumalle ja aloimme työskentelemään.

Ensiksi lähdin hakemaan vain normaalia käyntiä, joka tänään näytti tuottavan erityisen paljon haastetta. Cindy ei malttanut millään käveltä kolmea askelta enempää vaan tarjosi aina pientä ravia tai lähti kokoamaan itseään milloin passageen ja milloin piaffeen. Kun sain ratsastettua kymmenen metriä yhtämittaisesti melkein rauhallista käyntiä, annoin tammalle vihdoin luvan siirtyä ravaamaan. Lähdimme ravissa ratsastamaan isoa kahdeksikkoa, mihin lisäsin mukaan väistöjä milloin ympyrän sisäpuolelle ja milloin ympyrältä ulospäin. Cindy oli mielissään päästessään töihin ja turhaa kiireisyys jäi pian pois tamman keskittyessä tehtäviin. Ravi oli energistä, välillä hieman lyhyttä ja jännittynyttä, mutta pikku hiljaan löysimme askeleeseen pituutta. Cindy oli lyhyessä muodossa ja pyrinkin sitä ratsastamaan hieman pidempään muotoon. Tamma oli kuitenkin erittäin herkkä eikä ymmärtänyt jalastani lähtevää pyyntöä siirtyä ohjastuntuman mukana pidemmälle kaulalle, vaan nopeuttaa vauhtia. Monta pientä puolipidätettä ja uusi yritys, mutta nyt minimaalisen pienillä avuilla. Tällä kertaa Cindy antoi hieman kaulastaan periksi ja tämä oli minulle riittävä, reaktio edes oikeaan suuntaan.

Lähdimme työskentelmään seuraavaksi laukassa jatkaen kahdeksikon parissa. Tein aluksi laukanvaihdot risteyskohdassa käynnin kautta ja kun hallinta olisi riittävä oli tarkoitus tehdä vaihdot myös lennossa. Ensimmäiset laukannostot olivat lennokkaita ja Cindy heitti jopa pientä pukinpoikasta, mitä se ei kyllä kovin usein tee ellei ratsastaja heilu selässä kuin heinämies. Samoin kuin ravi, myös laukka oli aluksi turhan lyhyttä ja jännittynyttä, tämä kuului myös hampaiden narskutteluna ja yleisesti ottaen levottomana suuna. Ratsastin muutaman ympyrän ennen vaihtojen pariin siirtymistä, jotta sain Cindya rentoutumaan. Kun tamma antoi niskastaan paremmin periksi, lähdimme kohti ensimmäistä vaihtoa. Saimme ensimmäisellä kerralla mukaan jopa käyntiaskeleita, jotka olivat kohtuu rauhallisia. En viitsinyt tehdä toistoja käynnin kautta montaa, sillä koska jo kaksi ensimmäistä onnistuivat hyvin ja Cindy käveli niin se oli varsin riittävästi tältä päivältä. Laukanvaihdot lennossa sen sijaan vaativat enemmän työstämistä. Useamman kierroksen verran heitimme laukanvaihdot erittäin lennokkaalla loimalla, jonka jälkeen Cindy häipyi alta kuin nato-ohjus. Jouduin todella keskittymään etten lentänyt kyydistä alas vaan sain ratsun takaisin hallintaan. Muutaman lähdön jälkeen tamma kuitenkin rauhottui ja pystyimme suorittamaan laukanvaihdot oikein. Vaihdot eivät laadultaan olleet parhaasta päästä vaan hieman kiireisiä ja turhan ilmavia, mutta kuitenkin puhtaita ja kontrolli säilyi. Kun saimme vihdoin tehtyä yhden rauhallisen ja hillityn vaihdon, siirsin Cindyn välittömästi ravilla ja siirryin tekemään loppuverryttelyjä.

Koska virtaa Cindyssä oli vielä pienen hevoslauman verran, tein loppuverryttelyssä paljon siirtymisiä ja jopa muutamia piaffepätkiä, jotka näyttivät tänään luonnistuvan tammalta vettä vain meiningillä. Cindy kokosi todella helposti ja jäi suorastaan istumaan takaosansa päälle. Kokoavat tehtävät myös rauhoittivat Cindyä kivasti ja ravin tahti alkoi vihdoin olemaan rauhallinen. Ratsastin vielä muutaman kierroksen peltoa ympäri, jotta tamma sai venyttää kaulaa ja alkutunnista poiketen, nyt se myös venytti. Cindy pärski varsin tyytyväisen oloisena kun siirsin sen käyntiin ja käänsin tamman kohti tallia. Tallille päin pääsimme tällä kertaa jopa kävelemään, vaikkakin tahti oli erittäin reipas ja askelpituus pitkä. Cindy kuitenkin käveli, wuhuu!