Geldichman
ei meriittejä
| Rotu ja sukupuoli | Badenwürttemberg, ori |
| Säkäkorkeus, väri | 172cm, Tummanruunikko |
| Syntynyt | 01.08.2016, 18v |
| Rekisterinumero | VH17-229-0008 |
| Omistaja | VRL-11983, Lobrede |
| Kasvattaja | Belle Wirtgen, Saksa |
| Painotus | Kouluratsastus |
| Koulutustaso | Grand Prix, 100cm |
virtuaalihevonen / kuvat © Cherie, lisenssi / luonne: Penelopeia
Geldichman eli Ed on suuri ja tumma kouluhevonen, joka on melkoisen näyttävä näky liidellessään kisaradoilla vaivattoman näköisesti, suorastaan automaattisesti. Melkoinen automaatti Ed myös onkin, eikä sillä ole tapana lähteä väittämään vastaan ratsastajan antamiin käskyihin. Se suorittaa halutun asian, lopettaa kun niin halutaan.
Hoitotilanteissa Ed on varsin miellyttävä ja hyväkäytöksinen. Hyvän koulutuksen tuloksesta Ed ei pyöri tai hyöri vaan pysyisi paikallaan karsinassa vaikka vapaanakin ollessaan. Se ei ole moksiskaan hoitajansa tekemistä toimenpiteistä, vaan vastaanottaa kaiken iloisen positiivisesti. Satuloitaessakaan ori ei petä, vaan pysyy yhä kilttinä ja rauhallisena, eikä suurempia ongelmia synny näissäkään tilanteissa. Orin suurin rakkaus on ruoka, ja sitä se onkin usein kerjäämässä. Sosiaalisenakin hevosena pidetty Ed on aina ensimmäisenä tutkimassa karsinaan tulevien ihmisten taskunpohjat herkkujen toivossa. Kauran voimalla orin saisi varmasti vaikka kiipeämään puuhun! Talutustilanteissa Ed on rauhallinen ja tasainen, eikä se ole mikään esiintyjä myöskään tammojen lähellä. Toki se saattaa kohteliaasti hieman höristä ja ottaa muutaman hieman korkeamman askeleen, mutta käsistä se ei lähde vaan seuraa samalla taluttajaansa kiltin kuuliaisesti haluttuun suuntaan.
Ratsastaessa Ed on kaikella tapaa miellyttävä ja laadukas. Se on varsin suuriliikkeinen eikä sen askeleissa ehkä ole kaikista helpointa istua, mutta kaikki muu siinä onkin joka tavalla miellyttävää. Ed on melko herkkä reagoimaan apuihin mutta ei takerru ratsastajan mahdollisiin virheisiinkään. Saatuaan oikean avun ori toimii välittömästi ilman viivettä ja suorittaa tehtävät tasaisen varmasti ja kuuliaisesti. Ed olisikin varmasti mitä mainioin opetushevonen, sillä jos ratsastaja osaa vain antaa oikeat avut, on Edin totteleminen taattua. Ruunikon ehdottomasti paras askellaji on sen laukka, josta löytyy tarvittaessa niin nopeita kuin rauhallisiakin vaihteita. Erityisesti laukkapiruetit ovat sen bravuuri, ja niistä se onkin saanut erinomaisia pisteitä useilta koulutuomareilta. Kavalettityöskentely kuuluu orin viikkojärjestykseen lähinnä kivana lisämausteena, mutta metriin asti se kuitenkin hyppää ihan kivalla tekniikalla. Sitä suuremmilla esteillä ori ei enää oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, vaan alkaa ottaa puomeja ja kolautuksia vähän turhankin paljon, joten ori onkin pitkälti puhtaasti kouluhevonen.
Kilpailupaikoilla Ed jatkaa hyväkäytöksisen herrasmiehen linjaansa. Se ei sano mitään kisapaikkojen vilinään tai ihmispaljouteen, vaan pysyy kaiken aikaa aivan yhtä rauhallisena ja hyväkäytöksisenä kuin olisi kotipihassaan. Myös selästä käsin se on ihan yhtä hyvä kuin treeneissäkin, joten orin kanssa kilpailutilanteiden jännittämiselle ei ole minkäänlaista tarvetta. Myös lastaus ja matkustaminen sujuvat Ediltä ongelmitta, onhan se kilpahevosena aivan nuoresta saakka tottunut matkustamaan.
Sukutiedot
| i. Gonich bwürt, trn, 175cm evm |
ii. Gonesnach bwürt, trn, 176cm |
iii. Gigolo |
| iie. Tritania |
||
| ie. Lichinia bwürt, mrn, 170cm |
iei. Lebano |
|
| iee. Sihlene |
||
| e. Gutsbirke bwürt, rn, 168cm evm |
ei. Glück bwürt, rn, 170cm |
eii. Griedjof |
| eie. Zhafine |
||
| ee. Pilitte bwürt, rt, 166cm |
eei. Pautte |
|
| eee. Doriane |
i. Gonich oli menestynyt Grand Prix-tasolla kilpaillut ori, joka ei kuitenkaan jalostushevosena menestynyt oikeastaan lainkaan. Ori kilpaili nuoruutensa ja aloitti Grand Prix-tasolla kisaamisen kohtalaisen nuorena 9-vuotiaana. Gonich oli melko vaatimaton liikkeiltään, mutta se oli tarkka suorittaja eikä sen radoilla ollut liikkeissä rikkoja oikeastaan lainkaan. Tasaisten suoritusten ansiosta ori menestyi hyvin niin sijoittuen kuin voittaen. Jalostukseen oria tarjottiin viisi kautta ja siron rakenteen ansiosta sitä käytettiin etenkin raskaammille puoliveritammoille. Gonich ei kuitenkaan ollut mikään periyttäjä ja jätti hyvin keskivertoa jälkikasvua, muutamaa yksittäistä Grand Prix:ia kisannutta jälkeläistä lukuunottamatta. Jälkeläisiä orille syntyi kuitenkin lähemmäs sata kappaletta. Ori kilpaili 20-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se siirtyi eläkkeelle. Gonich kuitenkin jouduttiin lopettamaan jo vuotta myöhemmin kun orin takaosa petti alta.
ii. Gonesnach oli tunnettu ja suorastaan legendaarinen kouluratsu, joka kilpaili Grand Prix-tasolla yli kymmenen vuoden ajan. Ori oli oman aikansa tähti ja tunnettu erityisesti laadukkaista piaffe- ja passagesarjoista. Luonteeltaan Gonesnach oli rauhallinen ja hyväluonteinen. Gonesnachilla ratsasti sen uran aikana useampi kilparatsastaja ja ori menestyi tasaisesti myös vasta Grand Prix-tasolle debytoituneiden kanssa. Ori oli rakenteeltaan kohtalaisen siro, mutta sillä oli vahva takapää, jonka ansiosta se olikin loistava kokoamista vaativissa tehtävissä. Kilpauraan keskittyen jalostuskäyttö jäi vähäiseksi ja jälkeläisiä kertyi kaikkiaan vain 15 kappaletta. Kaikki orin jälkeläiset syntyivät Saksassa. Gonesnach periytti yhteistyökykyistä luonnetta sekä hyvää kokoamiskykyä, jonka vuoksi enempikin määrä jälkeläisiä olisi ollut suotavaa. Gonesnach kuoli 25-vuotiaana vanhuuteen, kokien luonnollisen kuoleman kotilaitumella.
ie. Lichinia oli elegantti, siro koulutamma, joka kilpaili menestyen nuorten hevosen luokissa ja myöhemmin vaativalla tasolla. Vaikka tamma ei yltänyt kansainvälisille radoille, tunnettiin se myöhemmin laadukkaana jalostushevosena. Luonteeltaan Lichinia oli eloisa, herkkä ja kiltti hevonen. Se nautti huomiosta, mutta vaati ratsastajalta pehmeää kättä, sillä liian kovakourainen ote sai tamman jännittymään herkästi. Rakenteeltaan Lichinia oli hyvin kevyt, hieman pitkälinjainen ja täysiverityyppinen. Tammalla oli pitkät, mutta melko matalat liikkeet, joten miksikään liikeihmeeksi sitä ei päässyt kehumaan. Lichinia sai elämänsä aikana kuusi varsaa, joista kaksi oria menestyi kansainvälisillä kilparadoilla ja loput päätyivät harrasteratsuiksi. Tamma jätti jälkeensä etenkin erinomaista luonnettaan. Lichinia kuoli 20-vuotiaana varsomisen jälkeisiin komplikaatioihin.
e. Gutsbirke oli energinen tamma, joka kilpaili parhaimmillaan kouluratsastuksessa Intermedia I-luokissa, jolla oli erinomainen laukka. Gutsbirke oli rohkea ja reipas ratsastaa, mutta joskus hieman itsepäinen. Se tiesi mitä halusi ja sen myötä tamman kanssa sai ajoittain kokeneetkin ratsastajat vääntää kättä kuka päättää suunnan ja vauhdin. Yhteistyön löydyttyä se oli kuitenkin toimiva ja helppo ratsu. Gutsbirkellä oli erittäin iso laukka, mutta se kokosi myös hienosti ja sai täten tuomareilta kiitosta etenkin kouluohjelmien laukkaosuuksilta. Tamma oli rakenteeltaan tasapainoinen ja ryhdikäs, jonka ansiosta se sai kantakirjauksesta ensimmäisen palkinnon. Tamma varsoi yhteensä kolme jälkeläistä ja periytti sekä hyvää rakennetta, että laadukasta laukkaa. Kaikki sen varsoista ovat kisanneet vähintään vaativalla tasolla sijoittuen. Tamma kuoli 18-vuotiaana tapaturmaisen jalkavamman vuoksi.
ei. Glück oli saksalaisen siittolan kouluori, joka kilpaili myös vaativalla tasolla kouluratsastuksessa. Glück ei koskaan noussut maailmanhuipulle kilpahevosena, mutta teki arvokasta työtä jalostuksessa. Glück oli luonteeltaan hyväntuulinen ja helppo, jopa poikkeuksellisen helppo ori. Usein sitä luultiinkin ruunaksi, sillä se ei pitänyt kisapaikoilla lainkaan ääntä tai häiriintynyt mitenkään ympärillä parveilevista tammoista. Kotitallilla oria kutsuttiin lempinimellä "mamman mussukka", joka kertonee jotain Glückin luonteesta. Rakenteeltaan ori edusti vanhemman tyylisiä kouluhevosia. Melko raskas rakenne ja hieman lyhyt selkä tuotti satulansovittajille päänvaivaa, mutta liikkeiden puolesta Glück oli näyttävä. Orin kaikki askellajit olivat tasaisen hyviä ja kokoaminen oli sille luonnostaan helppoa jo nuorena. Glück sai runsaat 35 jälkeläistä ja orin isälinja on edelleen arvostettu tänä päivänä. Ori ei periyttänyt erityisesti mitään, mutta jätti tasaisen laadukkaita jälkeläisiä kaikista tammoista. Glück lopetettiin 23-vuotiaana, kun vanhuus alkoi näkyä ja liikkuminen rupesi olemaan vaikeaa.
ee. Pilitte oli rautias, kohtalaisen pieni tamma, joka kilpaili koulu- sekä esteratsastuksessa. Kouluradoilla Pilitte kilpaili parhaimmillaan Vaativa A:ta ja rataesteillä 120cm korkeudella. Se ei koskaan tähdännyt isoille areenoille, mutta allround hevosena tamma oli erinomainen. Pilittellä oli näyttävä ja hyvin joustava ravi, mutta laukka oli matalaa ja hieman jopa ajoittain nelitahtista, minkä vuoksi mitään huippu kouluratsua siitä ei tullut. Estehevosena se oli kuitenkin tarkka, eikä tiputellut puomeja juuri koskaan Luonteeltaan Pilitte oli erittäin herkkä ja sillä meni helposti herne syvälle sieraimeen, jonka vuoksi mikään automaatti ratsu se ei ollut. Tamma ei sietänyt epäselvää kommunikaatiota, mutta siistillä ratsastuksella se oli ihan asiallinen ratsu. Rakenteen puolesta tammaa ei voi kehua, minkä lisäksi sen kavioaines oli surkea, eikä Pilittellä pysyneet tämän vuoksi kengät jalassa. Tamma elikin suurimman osan elämästään kengättömänä. Pilitte varsoi kaksi jälkeläistä, jotka perivät enemmän isäorien ominaisuuksia, poislukien tuittupäistä luonnetta, joka näkyi myös varsoissa. Pilitte menehtyi 22-vuotiaana sydänpysähdykseen.
Jälkeläiset
| s. 24.01.2018 | tamma Glamour Lee KTK-I, KRJ-I | emä Cinteriel |
| s. 16.10.2021 | tamma Grimonique Lee KTK-III | emä Brammortish |
Kilpailukalenteri
(40 sijoitusta, joista 9 voittoja + 2 cup-sijoitus)
|
11.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 13.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 14.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 15.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 16.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 17.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40 18.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 18.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/40 19.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40 19.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 20.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 21.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 24.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 25.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 26.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 26.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 30.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 30.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 01.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 02.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 04.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 |
06.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 08.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 09.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 09.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 10.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 14.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 15.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 21.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 26.01.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 03.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 12.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/40 12.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 13.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 13.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/40 16.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 17.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40 17.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 18.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 20.02.2018 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 31.07.2021 - KRJ-cup - Intermediate II - 2/76 30.11.2021 - KRJ-cup - Intermediate II - 7/121 |
Päiväkirja ja valmennukset
10.10.2019 // Lievä kaaos ratsastuksen aikana // kirjoittanut omistaja
Ed liikkui jo alkuverryttelyn jälkeen hyvässä ja rennon letkeässä ravissa. Orin suuressa ravissa oli kuitenkin joka kerta totuttelemista. Miten syvä, isoilla polvituilla varustettu koulusatula pystyikin olemaan niin katapulttimainen, että joka toisella askeleella sai kyseenalaistaa oman tasapainon? Olin tottunut siihen, että orin selässä piti olla hereillä ja antaa apuja selkeästi. Ed reagoi aina pienimpäänkin vihjeeseen, mutta se oli onneksi samalla äärimmäisen reilu, eikä rankaissut pienistä virheistä, vaan odotti, että korjaan ne. Satunnaisesti ori kuitenkin suoritti niin nopeasti, että ei omia kömmähdyksiä ehtinyt korjata ja äkkiä mentiin väärää askellajia.
Ravasimme muutamia keskiraveja, joissa Ed venytti askeltaan suurena ja ilmavana, mutta pysyi kevyenä edestä. Omat vatsalihakseni olivat kovilla ja keskittyä sai kieli keskellä suuta, jotta satulassa pysyi korrektin näköisenä. Muutamat kokoamiset sujuivat tasaisella rytmillä ja ori kantoi itsensä niin hyvin. Ed ravasi varsin ponnekkaasti ja hyvällä energialla, ajoittain ehkä hieman turhankin reippaasti. Siirryin laukkaan ja Ed nosti sen tapansa mukaan välittömästi, ilman pienintäkään viivettä. Laukka pyöri suurena, tasaisena ja rytmikkäänä. Teimme muutamia voltteja ja sitten muutaman avotaivutuksen pitkällä sivulla. Ed suoritti tehtävät ongelmattomasti ja kuuliaisesti. Ratsastus tuntui alun tasapainohaasteiden jälkeen taas mukavalta ja helpolta.
Kunnes yhtäkkiä kaikki muuttui. Olimme juuri siirtyneet hieman kootumpaan laukkaan, kun tunsin Edin kropan jännittyvän salamannopeasti. En nähnyt mitään, mutta kuulin pienen, terävän räsähdyksen aidan takaa. Se riitti. Ed ampaisi eteenpäin kuin joku olisi laukaissut laukkakilpailujen lähtöportin. Sen laukka ei ollut enää koottu, ei rytmissä, ei hallinnassa, vaan terävää ja nopeaa. Reippaampi laukka ei olisi ollut ongelma, mutta Ed sai suoraan sanottuna täydellisen hepulin. Ori nosti päänsä ylös, selkä jännittyi ja takapää lähti heittämään pieniä sivupotkuja kaiken vauhdin keskellä. Pidin ohjat tuntumalla, mutta en kiristänyt ohjaa, koska tiesin, että juuri silloin Ed hermostuisi lisää. Ori ei kestänyt kovakouraista jarruttamista ja tällaisessa tilanteessa se olisi voinut vain kiihtyä entisestään. Sen sijaan aloin ratsastaa puolipidätteitä tai ainakin jotain sen tapaista yritin. Jokaisen tarkoitus oli sanoa, että selässä oli vielä ratsastaja, joka halusi elossa lounaalle.
Ensimmäiset yritykset menivät läpi vain puolittain. Ed viskoi kaulaansa ja yritti pujotella sivulle, kuin etsiäkseen reittiä pois kuvitteelliselta uhalta. Vajaan kierroksen ajan meni siihen, että ylipäätään sain takaisin osan sen huomiosta. Siirsin painoani hieman syvemmälle satulaan, nojasin aavistuksen taakse, hengitin syvään ja sitten kiskaisin kaksin käsin ohjilla kunnon rajun pidätteen, että ”HALOO HEVONEN!”. Se ihme kyllä toimi.
Ed heräsi, vaikka laukkasi edelleen nopeasti, mutta jännitys sen kropasta alkoi vähitellen poistua. Pitkän sivun lopussa sain tehtyä ensimmäisen kunnollisen pidätteen, jolla vauhti saatiin pois. Käänsin orin keskiympyrälle, jotta saisin siihen lisää hallintaa. Ympyrä pieneni luonnollisesti isoliikkeisen orin alla, mutta se myös pakotti sen hetkeksi keskittymään. Lopulta Ed rauhottui ja pienet puolipidätteetkin alkoivat mennä läpi. Kun laukkaa lopulta sai taas koottua kunnolla, siirsin Edin raviin. Se ravasi alkuun hieman liian lennokkaasti. Hepulifiilis ei ollut täysin kadonnut. Tein ympyröitä, voltteja, pyysin sulkutaivutusta, jotta saisi orin aivoille mahdollisimman paljon ajateltavaa. Pikku hiljaan Ed alkoikin palaamaan omaan työskentelymoodiinsa ja hepuli on unohdettu. Eihän sitä koskaan edes tapahtunut t. Ed.
Päätin, ettei tänään tehtäisi enempää laukkatehtäviä, vaikka ori olikin jo rauhoittunut. Nostin vielä yhden maltillisen laukan ja ratsastin suuren ympyrän, jotta ori saisi lopettaa tehtävän hallinnassa eikä hepulienergian jälkitunnelmassa. Ed liikkui nyt taas rauhallisen hallitusti, pehmeänä ja tasapainoisena. Täysin omana itsenään siis. Kun siirsin Edin käyntiin, tunsin selvästi sen rentoutuneen. Se oli saanut purkaa jännityksen ja minä olin saanut sen takaisin hallintaan ilman kenenkään vahingoittumista. Se mikä tämän välikohtauksen aiheutti jäi hieman mysteeriksi, mutta todennäköisin syypää on joko kettu tai tallikissa, joka oli pudottanut jotain jostain taikka muuten vain rapistellut puskia turhan kovaäänisesti.