Lobrede

21.01.2018 // kouluvalmennus // kirjoittanut Penelopeia

Ramona tamman kanssa aloitimme valmennuksen aivan yksinkertaisista perusasioista, eli herkistelimme sitä avuille simppelien siirtymisten avulla. Jo alkuverryttelyssä tuli selväksi että kyseessä oli erittäin herkkä hevonen, Ramona nimittäin reagoi välittömästi negatiivisesti kun ratsastajan käsi jäi aavistuksen liian vahvaksi. Itse tehtävät se suoritti kuitenkin hyvin, eikä varsinaisia ongelmia ollut ainakaan apujen läpisaamisessa. Mitä pienemmän avun tama sai sen tasapainoisemmin se teki siirtymisen, liian vahvasta avusta se alkoi välittömäsi nyppiä päällään ja tekemään hermostuneita sivuaskelia. Kun tamma oli saatu hyvin verryteltyä käynnissä ja ravissa aloimme nostamaan hieman laukkaa ja treenailemaan sitä. Aloitimme laukan temmonmuutoksilla, ja lisäsimme mukaan pian myös yksittäisiä vaihtoja. Ratsastajan oli tässä oltava tarkkana ettei jäisi pitämään kädellä vaan tekisi avut mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti. Kerran ratsukolle tuli isompi erimielisyys, jonka seurauksena Ramona nousi hieman takajaloilleenkin. Tilanne purkautui kuitenkin nopeasti kun ratsastaja hellitti kädellä ja pyysi kevyesti jalalla eteen.

Valmennuksen loppupuolella teimme myös vaativampia tehtäviä, ja harjoittelimme myös sarjavaihtoja. Itse vaihdot olivat tammalle helppo nakki, oinastaan ratsastajan apujen ajoittamisessa oli välillä ongelmia. Tamma vaati koko ajan liki täydellistä ratsastusta, eikä sietänyt pientäkään virhettä satulan päältä. Vastalaukassa Ramona oli ajoittain hieman jäykkä, mutta kun pääsimme myös hieman työstämään sitä alkoi Ramona vetristyä ja laukka sujua myös vastalaukan muodossa. Valmennuksen lopetimmekin oikein hyvillä mielin, ja sovimme seuraavan treenikerran jo seuraavalle viikolle.​

28.01.2018 // kouluvalmennus // kirjoittanut Penelopeia

Luvassa oli Ramona-tamman ja tuon ratsastajan toinen valmennus minun opetuksessani, kun aiheena olivat sivuttaisliikkeet. Aloitimme kuitenkin alkuverryttelyssä rauhakseen, tehden siirtymisten ohella muutamia pohkeenväistöjä, taivutellen tammaa jo valmiiksi myöhempiä tehtäviä varten. Ramona oli tänään oikein hyvässä vedossa, ja tuntui liikkuvan alusta asti kuin pieni suihkukone energisesti ja elastisesti eteen. Otimme vielä muutaman laukannoston ennen varsinaisten tehtävien aloitusta, joiden aikana etsimme myös laukasta voimakasta ja energistä vaihdetta josta olisi helppo lähteä työstämään myös sulku- ja avotaivutuksia.

Aloitimme sivuttaisliikkeet kuitenkin käynnistä, tehden sulkutaivutusta pienen tehtävän osana. Taivutuksen jälkeen nostettiin laukka ja tehtiin pieni lisäys ennen siirtymistä raviin. Tulimme tätä tehtävää muutaman kerran, ja molemmilla kerroilla tamman työskentely oli suorastaan ihailtavaa. Ratsastajalla ei tänään ollut lainkaan vaikeuksia ratsastaa pienin avuin tammaa häiritsemättä, joten hevonen oli selkeästi parhaimmillaan. Lisäsimme tehtävän loppuun vielä avotaivutusta ravissa, ja tulimme sillä tavalla vielä muutaman kerran. Koska sivuttaisliikkeissä ei tuntunut olevan minkäänlaisia vaikeuksia uskalsin ehdottaa että treenaisimme näin lopputunnista vielä hieman siksak-sulkutaivutuksia keskihalkaisijalta. Näissä vaadittiin jo todella tarkkaa apujen käyttöä ja nopeaa reagointia, joten muutaman kerran jäi ratsastaja avuissaan hieman jälkeen ja ohjasotteet tulivat Ramonan makuun liian vahvoiksi. Tamma jäi tuolloin paikalleen jumpittamaan ja heittelemään päätään, mutta tehtävää päästiin jatkamaan heti kun ratsastaja tajusi hellittää kättä ja keventää otettaan hevoseen. Kolmatta kertaa ei kuitenkaan enää tullut, vaan loppuajan ratsukko työskenteli saumattomasti yhteisymmärryksessä. Pääsimme ottamaan aivan loppuun vielä siksak-sulkutaivutukset laukassakin, minkä ratsukko suoritti lähes tyylipuhtaasti.

05.02.2018 // kouluvalmennus // kirjoittanut omistaja

Alkuverryttelyt suoritettiin reippaissa merkeissä, Ramonan ollessa hieman turhankin energinen. Ratsastaja pidätteli parhaansa mukaan, mutta painetta ollessa liikaa, muuttui tamman etuosa turhan ilmavaksi ja vauhti päädyttiin jarruttelemaan mielummin muutamien väistöjen, kaarrosten ja avotaivutuksen avulla. Ramona tasoittui hiljalleen ja alkoi keskittymään suoritettavaan tehtävään. Tamma oli kuuliainen ja suoritti tehtävät tarkalleen pyydetyssä kohdassa, mutta ajoittain tahti muuttui turhan kiireiseksi ja kaarilla tamma lähti punkemaan lapa edellä. Ratsastaja korjasi ongelman nopeasti muutamalla puolipidätteellä ja nopealla pohkeen napautuksella. Laukassa lähdettiin tekemään aluksi pieniä pätkiä kokoamisia, minkä jälkeen oli tarkoitus suorittaa muutamat puolipiruetit. Ramona laukkasi hyvässä temmossa, energistä laukkaa ja otti kokoamisessa hienosti painoa takaosalleen. Laukkapirueteillä tamma suoritti tehtävän aluksi kiireisesti, mutta muutamien toistojen jälkeen piruetit alkoivat näyttämään hyviltä ja tahti säilyi samana koko pyörähdyksen ajan. Loppuverryttelyssä haettiin rauhallista tahtia ja tasaista tempoa, mikä saavutettiin melko nopeasti. Alkuvalmennuksesta ollut villi ja lentoonlähdössä ollut tamma oli rauhoittunut takaisin keskittyneeksi kouluratsastuksi.

14.02.2018 // päiväkirjamerkintä - älä koske mun takajalkoihin! // kirjoittanut omistaja

Ramonan vakikengittäjä satutti selkänsä, eikä päässyt paikalle laittamaan uusia kenkiä. Tamma on laatuaan "Älä koske mun jalkoihin" tyyppiä, joten kuka tahansa kenkääjä ei saa diivaprinsessan jalkoihin rautakenkiä kiinni. Yksi kengittäjäkokelas saatiin paikalle ja Ramonan nähdessä tämän, oli tammalla juuri sen näköinen ilme, että tänään minä olen oikein neiti. Etukengät laitettiin ensin ja suurempia ongelmia ei ilmennyt. Ramona yritti kiskoa hieman jalkojaan, mutta kengittäjän pitäessä vain kiinni riuhtomatta takaisin, rauhoittui tamma ja antoi kengittää. Takajalkojen osalta homma ei mennyt ihan strömssössä. Ramona ei antanut alkuun koskea toiseen takajalkaansa ja seppä sai väistä milloin viuhahtavaa jalkaa, milloin naamaa piiskaavaa häntää. Aikaa kului ja kului, mutta loppujen lopuksi kengät saatiin kuin saatiinkin jalkoihin. Sepällä hiki virtasi ja lievästi sanottuna katsominenkin kuumotti, joten nostakaamme kaikki hattua tälle urhealle kenkääjä yrittäjälle. Toivokaamme, että hän uskaltaa joskus toisestekkin kenkäämään hevosiamme, eikä luulee kaikkia tallin hevosia samanlaiseksi diivaprinsessa olen kuningatar älä käske muhun yhtään-tyypiksi, kuin mitä Ramona on.

06.01.2021 // päiväkirjamerkintä - kintussa haava // kirjoittanut omistaja

Klinikkapäivä, ah miten ihanaa. Ramona oli onnistunut tarhassa saamaan takajalkaansa sen verran näyttävän näköisen haavan, että jouduttiin lähteä klinikalle tsekkaamaan se, ettei syvyyttä olisi jänteeseen asti. Hieman varovaisesti tamma otti sille painoa, mutta ei kuitenkaan selkeästi ontunut. Kukaan ei ollut vapaaehtoinen lähteä sörkkimään haavaa kotoa käsin, sillä tamman tuntien sieltä olisi tullut kaviota päin naamaa. Hieman jo pelkäsin, ettei tähän tyttöön ihan normaali määrä rauhoitettakaan auttaisi, koska sen verran neiti se kuitenkin oli.

Juuri ostamani punainen uusi maasturi pääsi heti tositoimiin kun kävin hakemassa tallin takaa trailerin ja lastasimme kovan onnen leidimme kyytiin. Ramona katseli traileria epäuskoisen näköisenä, eikä ollut kovin yhteistyökykyinen menemään sinne, eikä ihme. Miesmuistiin tammaa oltu kuljetettu missään muussa kuin rekassa, joten traileri vaikutti varmasti ahtaalta kammiolta. Pienen tuumiskelun jälkeen Ramona kuitenkin uskoi, että tähän epämääräiseen kopperoon voi mennä ja käveli tyynen oloisena sisään. Puomit kiinni ja matkaan.

Kun pääsimme klinikan pihaan jäi hoitaja purkamaan Ramonaa kun minä lähdin käymään eläinlääkärin juttusilla. Sanoin suoraan eläinlääkärille, että tämä hevonen tarvitsee rauhoitetta ainakin tupla-annoksen ennen kuin pääsette kopeloimaan sitä jalkaa. Se on nimittäin semmoinen hevonen, että potkii muutenkin, saatikka sitten kun jalka näyttää krokotiilin syömältä ja on edes etäisesti kipeä. Eläinlääkärimme oli onneksi tuttu, joten hän ymmärsi että olin tosiaan tosissani. Ramona purettiin kyydistä ja tuotiin klinikan ovista sisälle. Oviaukossa tökättiin piikki suoneen vauhdista, koska usko siihen, että eka annos oltaisiin saatettu laitettua yhteisymmärryksessä oli olematon. Ramona reagoi piikkiin yllättävän rauhallisesti, ihan kuin se ei olisi suuremmin huomannut sitä.

Jätimme tamman karsinaan odottelemaan rauhoittumista ja kävimme läpi tehtäviä hoitoja. Tarkoitus oli aluksi puhdistaa haava ja sen jälkeen ultrata se. Jos huonosti käy ja haava on mennyt syvälle, joudutaan se huuhtelemaan ja pahimmassa tapauksessa pistämään hevonen leikkauspöydälle. Kerrattuani vielä kerran eläinlääkärille, että sitä kaviota saattoi tulla vaikka hevonen oli minkälaisessa unessa, siirryimme katsomaan olisiko lohikäärme jo rauhoittunut. Ramona nuokkuikin pää alhaalla karsinassa ja vaikutti olevan sen verran tokkurassa, että toivoa haavan hoitoon oli. Varmuudeksi vedin tammaa vielä hännästä sivulle, jotta se joutuisi siirtämään painoaan putsattavalle jalalle ja potkimisen riski pienentyisi.

Haava näytti ulospäin juurikin krokotiilin syömältä, mutta kun enimmät veret oli huuhdeltu pois ei alla näyttänyt olevan kuin yksi pidempi viilto. Verenvuoto oli onneksi tyrehtynyt. Haava putsattiin aluksi betadinella, jonka jälkeen sitä alettiin tutkimaan tarkemmin. Pintapuoliseltahan se onneksi vaikutti, mutta varmuuden vuoksi jalka vielä ultrattiin. Ramona oli koko hoidon ajan toisessa ulottuvuudessa eikä reagoinut ympärillä tapahtuviin asioihin mitään mikä helpotti mukavasti hoitoa. Ultra näytti vihreätä valoa, eikä vahinkoa syvemmältä löytynyt. Onni onnettomuudessa, haava näytti paljon pahemmalta mitä se oli. Epäonneksemme lääkäri kuitenkin totesi, että jalka pitää paketoida ja paketti purkaa vuorokauden päästä, jolloin se putsataan ja paketoidaan vielä uudestaan. Katsoin lakanan kalpeana lääkäriä ja totesin et eihän me saada siltä kotona sitä pakettia jalasta tai jos saadaan niin ei saada varmana takaisin. Eläinlääkäri toi meille kuitenkin kasan domosedan geelipaketteja, jotka olivat kotona käytettäviä rauhoittavia. "Yleensä käytetään puolikas tai yksi tuubi hevoselle, mutta tälle saatatte joutua kyllä pistämään kaksi tai kolme". Ohjeet ja lasku kouraan, hevonen virkoamaan ja odottamaan "innolla" kotiin paluuta sekä haavanhoito operaatiota.

Ramona herättyä se alkoi aluksi potkimaan pakettia jalastaan irti, mutta muutaman jalan heiluttelun jälkeen totesi yrityksen turhaksi ja luovutti. Hoitaja lastasi tamman kyytiin ja nyt klinikan päässä traileriin meneminen onnistui mutkattomammin. Nokka kohti kotia ja siellä sitten vetämään pitkää tikkua kuka ottaa huomenna ensimmäisen luodin ja hoitaa tamman jalan....