Lobrede

20.02.2024 // Tupsun ensimmäinen GP-startti // kirjoittanut omistaja

Tupsun ensimmäiset Grand Prix -kilpailut alkoivat olla käsillä. Pitkään oli treenattu ja vihdoin päästäisiin näyttämään mihin tästä isosta tahmatassusta oli. Ilma oli luojan kiitos viileä, joten oli suurempi toivo, että tammasta saisi ratsastettua esiin sen kaiken piilossa olevan potentiaalin. Kesäisin kuumilla kelillä Tupsu oli niin laiskanpulskea, että melkein teki mieli jättää se koko kesäksi peltoon seisomaan. Jos maailmassa olisi voinut ratsastaa pelkästään viileällä kelillä, tamma olisi varmasti helpompi hevonen. Mutta koska emme asuneen mielikuvitusmaassa tai hattarapilvissä, niin kelin armoilla jouduttiin menemään.

Verryttelyssä laahaavat koivet olivat läsnä välittömästi. Tupsu käveli kuin olisi unohtanut, että sillä on neljä jalkaa, jotka voivat liikkua muutakin kuin etanavauhtia. Jokainen pohjeapu vaati muistuttamaan tamma, että hei sinä voit kulta pieni edetä. Jouduin TODELLA työskentelemään, jotta tamma ylipäätään pysyi liikkeessä. Kentän laidalla muut ratsukot ravasivat elastisesti ja laukkasivat kevyesti kantavia, koottuja askelia. Tupsu taas… no, se lähinnä kulki eteenpäin. Korvat puoliksi sivuille suuntautuneina, ilme puoliksi nukahtanut. Selkeästi se olisi harkitsi, miksi ihmeessä sen piti olla juuri tänään juuri täällä. Mutta Tupsun tuntevat tiesivät, että tilanne voisi vielä muuttua. Tamma oli kuin dieselmoottori: aluksi tahmea, sitten tasainen, ja lopulta kun se vihdoin lämpeni kunnolla, niin varsin mukava ja taipuisa ratsu. Melkein voisi sanoa eteenpäinpyrkiväksikin, jos ihan pienen pienesti liioittelee.

Noin 15 minuutin verryttelyn jälkeen Tupsu alkoi pikkuhiljaa herätä tähän maailmaan. Ravi sai letkeää, joustavaa muotoa ja tamma alkoi nostamaan jalkojaan. Nyt jos kenttä olisi kuiva niin perässämme ei seuraisi enää hiekkapilvi. Ensimmäiset kokoamiset tuntuivat jo oikeilta, takaosa tuli paremmin alle ja piaffen valmisteluissa Tupsu nosteli jalkojaan lupaavasti. Laukassa se oli vielä hieman tahmea, mutta muutaman terävän pohjeavun jälkeen laukka alkoi pyöriä. Kun vihdoin meidät kuulutettiin radalle, tamma käveli kohti porttia askeleen verran pirteämpänä.

Radalle päästyään Tupsu yllätti kaikki, jopa oman ratsastajansa. Vaikka sisääntulo oli vielä hieman vaatimaton, tamma ryhdistäytyi ensimetreistä lähtien. Ensimmäinen piaffe ei ollut suuren luokan suoritus, mutta se oli tahdikas ja tasainen. Kaikki askeleet tamma tepsutti kiltin tasaisesti. Passage sen sijaan oli jopa yllättävän ilmava. Siirtymisissäkään ei ollut kamalasti moitteen sijaan. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että kilpailimme ensimmäistä kertaa GP:tä. Vasen laukkapiiruetti oli hieman laaja, mutta tasapainoinen. Oikea taas onnistui hienosti ja tamma otti takaosaansa rehellisesti alle. Sarjavaihdoissa jokaisella askeleella näkyi hetkellinen epäröinti, mutta vaihdot tulivat oikeisiin kohtiin ja puhtaina. Tupsu oli herännyt ja nyt kun ratsasti huolellisesti, niin pystyi puoliksi nauttimaan matkasta.

Kokonaisuudessaan suoritus oli tasainen, joskin paikoitellen hieman varovainen. Tupsu ei räjähtänyt, ei loistanut näyttävyydellä, mutta teki kaiken pyydetyn huolellisesti ja kuuliaisesti. Se oli juuri sitä mitä tamman luonne lupasi, tasaista ja rauhallista. Kun pisteet lopulta tulivat, niissä näkyi pieniä puutteita energisyydessä (olen todella yllättynyt), mutta myös suuri määrä teknistä varmuutta. Sijoitus oli keskiluokkaa 22/39 ja prosentteja reilu 65%. Tässä tapauksessa se tuntui voitolta. Ensimmäiset Grand Prix -kilpailut olivat sujuneet ilman draamaa, ilman isompia virheitä ja ennen kaikkea paremmalla energialla kuin kukaan oli uskaltanut odottaa.

Yleistuloksena suorituksesta: Tupsu saattoi olla hidas syttymään, mutta kun se syttyi, se myös suoritti. Tämän päivän jälkeen kukaan ei enää epäilisi, etteikö Tupsulla olisi tulevaisuutta isommissakin luokissa. Tamma vain tarvitsi aikaa. Ja rauhaa. Ja paljon suostuttelua. Ja ratsastaja kaipasi pohjehierontaa.