Lobrede

10.10.2024 // kouluvalmennus ratsastajan näkökulmasta // kirjoittanut omistaja

Rollen kanssa oli edessä kouluvalmennus. Orilla oli syksyn mukana tuomaa energiaa vähän turhankin paljon ja välillä tuntui verrytellessä siltä, että alla oli paketti dynamiittia kuin koulutettu Grand Prix ratsu. Muutama tasajalka loikka sinne tänne, sitten taas kuljettiin kuin mikäkin enkeli ja sen jälkeen pari sivuloikkaa lisää. Rollehan ei pukittele, ei ikinä, ei se varmaan edes osaa pukittaa. Eikä se yleensä mitään kyllä hölmöilekkään, mutta kun ensimmäiset alle 10 asteen kelit tavoittaa sen karvan niin silloin kyllä saatetaan vähän hyppiä. Orin innostus onneksi laantuu yleensä yhden ratsastuskerran aikana, mutta se ratsastuskerta oli nyt valitettavasti tämä. Aloitimme valmennuksen ratsastamalla ravissa sulkutaivutuksia. Jännittynyt ja pienin askelein tikittävä hevonen ei ollut helpoin tähän tehtävään. Yleensä Rolle liikkui isosti, mutta nyt selkeästi jännitti ihan kamalasti ja se tuntui myös selkään. Lukuisten asetusten, taivutusten, puolipidätteiden, pohkeenpuristuksin ja taputuksien jälkeen ori alkoi lopulta kuitenkin tasaantumaan ja kouluratsastus rupesi sujumaan. Kun rentoutta oli saatu niin sulkutaivutukset sujuivat ilman ongelmia. Rolle oli jälleen oma itsensä, taipui kaulasta ja rungosta sekä askelsi nätisti sivulle. Ohjastuntuma oli kevyt kuin mitä, korvat sojottivat sivuille tai taakse kuuliaisen oloisena.

Sulkutaivutuksista siirryttiin tekemään hieman passage-piaffe-passage siirtymiä ja tässä odotettiin jälleen räjähtämistä tai pääosin siirtymisessä piaffesta passageen. Rolle oli kuitenkin omaksunut "minä olen hieno kouluhevonen" moodin takaisin ja tehtävä sujui kympin arvoisesti. Passage oli rytmikästä ja ilmavaa, piaffeen siirtyminen tapahtui puoliksi ajatuksen voimalla ja piaffesta passageen ori siirtyi nätisti ja kontrolloidusti. Ei mitään hyppyjä, ei mitään tahtirikkoja. Helppoa ja kivaa niin ratsastajalle kuin selkeästi myös ratsulle. Piaffe pätkä tehtiin lopulta pari kertaa täydellä 15 askelella ja Rollelle tämä oli helppoa kauraa. Ori istui hienosti takaosan päälle ja piffasi paikallaan kuin sotahevonen konsanaan. Historiankirjojen mukaan piaffehan olikin suunniteltu juuri sotakäyttöön pitämään ratsuja lämpimänä ja keskittyneenä, sillä lähtö tantereelle saattoi tapahtua milloin vain.

Pienten välikäyntien jälkeen lähdettiin työskentelmään laukassa. Tarkoituksena oli suorittaa sarjavaihtoja, aluksi jokatoisella ja sen jälkeen jokaisella askeleella. Kuten aikaisempikin tehtävä, ei tämäkään tuottanut ongelmaa. Rolle teki siistejä vaihtoja pyynnöstä ja muutamia tahtivirheitä lukuun ottamatta ei mitään parannettavaa pahemmin ollut. Jokaisella askeleella tehdessä homma sujui vähintään yhtä mallikkaasti. Vauhti pysyi kohtuullisena, Rolle ei lähtenyt lentoon eikä ratsastaja seonnut apujen kanssa. Kumpikin hoiti oman tonttista ja lopputuloksena oli laadukas vaihtosarja. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen lähdettiin vielä ratsastamaan kivaksi lopputehtäväksi piruetit molempiin suuntiin. Alla olleet piaffe-passage harjoitukset näkyivät ja kokoaminen onnistui helposti. Vasempaan kuin oikeaankin Rolle pyörähti hienosti takaosan ympäri, eikä piruetteja tarvinnut sen enempää harjoitella. Kun molempiin suuntiin saatiin onnistunut suoritus niin siirryttiin loppuraveihin.

Loppuraveissa mentiin normaalia ravia ihan vain kenttää ympäri, muutama ympyrä sinne tänne. Tarjosin orille hieman pidempää ohjaa ja se venytti nätisti päätään ohjastuntumaa kohden. Alkuvalmennuksen villittelyt oli jääneet pois ja Rolle toimi kuulaiaisesti sekä tyytyväisen oloisena. Orin ollessa hyvin kuulolla siirryimme käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Valmentajan kanssa kävimme vielä nopeasti palautteen valmennuksesta läpi ja lopputuloksena kumpikin oli sitä mieltä, että valmennus oli varsin onnistunut.