Rooftop
| Rotu ja sukupuoli | Hannover, ori |
| Säkäkorkeus, väri | 169cm, Punaruunikko |
| Syntynyt | 14.09.2017, 8v |
| Rekisterinumero | VH18-011-0069 |
| Omistaja | VRL-11983, Lobrede |
| Kasvattaja | Isabel Berger, Saksa |
| Painotus | Kouluratsastus |
| Koulutustaso | Grand Prix, 60cm |
virtuaalihevonen / kuvat © BK-horses, thank you!
Topper on neitimäinen, oikea pikku prinsessa, joka vetää herneen joka toisesta asiasta sieraimeen ja on tammamaisempi, kun puolet maailman tammoista. Nappisilmät ja näyttävä ulkomuoto saa orin näyttämään mielyttävältä ja mukavalta ratsulta, mutta todellisuudessa Topper on lähempänä painajaismaista ratsua kuin unelmien kulkupeliä. Orin kanssa hermot pääsevät venymään ja hermostuminen aiheuttaa vain asioiden totaalisen käsistä lähtemisen. Kun Topperin kanssa oppii toimimaan, tuntuvat kaikki hevoset orin jälkeen varsin yksinkertaisilta tapauksilta.
Topper on se yksilö, joka tulee aina hoitaa käyvällä. Karsina on orin omaa yksityisaluetta ja siellä hoitaessa seinät saavat kyytiä ja kalterit kilkattavat kuin kirkonkellot. Karsinassa hurjaluontoinen Topper on käytävällä sen sijaan taas oikea enkeli, joka ei todellakaan pure hoitajaansa, saati potki. Ori ei viihdy pitkiä aikoja harjattavana ja muuttuu levottomaksi, mikäli harjaushetken tuppaavat venyvät normaalia pidemmiksi. Kovilla harjoilla ei Topperin kylkiin oli asiaa koskea tai koko hevonen hyppää ilmaan sillä samaisella sekunnilla kun harja osuu kylkeen. Taluttaessa Topper on kovaääninen ja vilkuilee ympärilleen, sekä pitää kunnollista älämölöä, ettei kenellekään jää epäselväksi, missä ori liikkuu. Se ei kuitenkaan yritä karata tai jyrätä ihmisen yli, vaan kulkee kuuliaisesti sinne minne käsketään, vaikka tekeekin samalla kaikkea muuta.
Topper tarjoaa ratsuna elämysmatkan jokaiselle rohkealle, joka sen selkään uskaltaa nousta. Orin on loistava maan tasalle palauttaja, sillä mikäli uskoit olevasi hyvä ratsastaja, pitää Topper huolen siitä, että tiedät ratsastuksen jälkeen, ettet todellisuudessa olekaan kummoinen ratsastaja. Ori on alkuun pohkeelle todella hidas, mutta potkiminen on ehdoton ei. Topper liikkuu energisesti, mutta reagoi apuihin hitaasti, minkä vuoksi ratsastajan tulee antaa avut nopeasti ja mikäli reaktiota ei tapahdu, tulee apu toistaa uudestaan yhtä nopeasti. Jossain vaiheessa ori alkaa muuttumaan nopeammaksi ja huolellisella ratsastuksella Topperista saa hevosen, joka reagoi apuun salamannopeasti. Orii kuumuu laukatessa ja sen kanssa tuleekin suorittaa laukkatehtäviä vain pienissä määrin kerralla. Mikäli Topperin kierrokset nousevat liikaa, alkaa ori ottamaan vauhdikkaita laukkaspurtteja, jolloin kouluratsastuksen työstämisen voi jo suosiolla unohtaa.
Kilpailupaikoilla ori on kotiolojen tavoin äänekäs ja täten korvatulppa Topperin puoleisessa korvassa on hyvä vakiovaruste, mikäli haluaa säästää tärykalvoja. Ori on helppo lastata ja se matkustaa hyvin muiden orien sekä ruunien kanssa, mutta tammoja samaan rekkaan ei ole asiaa laittaa, vaikka välissä olisi useampi väliseinä. Itse kilpailupaikalle Topper on melko levoton ja heti kuljetusvaunusta otettua, on sille hyvä laittaa varusteet päälle sekä ratsastaja selkään. Verryttelyssä ori on aavistuksen pinkeämpi, mitä kotioloissa, mutta jaksaa keskittyä ratsastajan apuihin, kunhan on päästellyt enimmät höyryt pihalle. Palkintojenjakoon ei Topperin kanssa mennä.
Sukutiedot
| i. Roofen hann, prn, 173cm evm |
ii. Ralf hann, prt, 170cm |
iii. Reload |
| iie. Onyx |
||
| ie. Amber hann, trn, 171cm |
iei. Alfred |
|
| iee. Amelie |
||
| e. Marin hann, rt, 163cm evm |
ei. Mysterium hann, prt, 179cm |
eii. Mogget |
| eie. Delirium |
||
| ee. Emline hann, rn, 163cm |
eei. Eldrich |
|
| eee. Liselotte |
i. Roofen oli vaikuttava kilpahevonen, joka teki lisäksi myös hienon uran jalostushevosena. Orista näkyi laatu jo nuorena ja se myytiin kokeneelle kilparatsastajalle, toivoen että siitä tulisi vielä jonain päivänä korkean tason kouluhevonen. Roofen myös lunasti kaikki siltä odotetut asiat. Ori menestyi hyvin jo nuorena ja kehittyi nopeasti tasolta seuraavalle. Roofen nousi Grand Prix tasolle ja kilpaili tasolla vuosia menestyen hyvin. Orin pitkän kilpailu-uran salaisuus oli, ettei se loukkaantunut koskaan ja hyvä terveys sekä kilpailutulokset kiinnosti myös hevoskasvattajia. Roofenia tarjottiin jalostukseen ensimmäiseen kertaa vasta 16-vuotiaan ja ori kilpaili samaan aikaan kun suoritti hyppyjä, minkä vuoksi jälkeläisten määrä jäi huomattavasti pienemmäksi. Kysyntä oli suurta, mutta jälkeläisiä orille syntyi lopulta 72. Roofen oli hyvä periyttäjä ja jätti jälkeensä laadukkaasti liikkuvia hevosia, joista moni päätyi myöhemmin kilpailemaan isänsä tavoin Grand Prix ratoja. Roofen kilpaili viimeisen arvokilpailunsa 20-vuotiaana ja jäi tämän jälkeen eläkkeelle. Orin kunto romahti kuitenkin äkillisesti vain vuotta myöhemmin ja Roofen jouduttiin lopettamaan.
ii. Ralf oli hankalan luonteen maineessa elävä ori. Ralf oli nuoresta varsasta asti hyvin luonteikas yksilö, mutta se haluttiin pitää orina, koska se edusti vanhaa sekä tunnettua emälinjaa ja menestyessään ori olisi ollut arvokas jalostushevonen. Ralf aiheutti kuitenkin nuoruudessaan useamman vaaratilanteen, minkä vuoksi se päätettiin lopulta ruunata. Vuotta myöhemmin tallissa asunut hannovertamma varsoi ja geenitestien perusteella pystyttiin toteamaan, että varsa oli Ralfin jälkeläinen. Ruunana Ralf rauhoittui huomattavasti ja alkoi menestymään kilpahevosena. Ruuna nousi kilpailemaan Intermediate I ja II luokkiin menestyen vaihtelevasti. Ralfilla oli hienot askellajit, mutta ruuna oli kuumuvaa sorttia ja joskus yhdelle radalle sattui useampi rikko, minkä vuoksi sijoituksista voitiin luopua. Ruuna satutti 10-vuotiaana jalkansa saaden lievän jännevamman, mutta kuntoutuksen ansiosta se palasi vielä myöhemmin kilparadoille. 16-vuotiaana Ralfin jalka alkoi kuitenkin uudestaan oireilemaan ja aktiivitreenistä luovuttiin. Ruuna jäi kotitallilleen junioireiden harjoitushevoseksi ja toimi työssään mainiosti parikymppiseksi asti. 20-vuotiaana Ralfin luonne muuttui yhtäkkiä aggressiiviseksi ja ruuna päädyttiin lopettamaan, minkä vuoksi syy ei koskaan selvinnyt.
ie. Amber oli siitostamma ja vietti suurimman osan elämästään oloneuvoksena. Tamma oli hyvästä koulusuvusta ja olikin laadukas liikkeiden sekä rakenteen osalta, mutta laiska kuin mikä. Amberia yritettiin ratsuksi, mutta koska eteenpäin pyrkimys oli puutteellinen, todettiin että tämän tamman lahjakkuus saa olla siitospuolella. Tamma tiineytyikin hyvin ja yleensä turhankin. Amberilla todettiin ultrassa useamman kerran kaksostiineys, mutta turvallisuussyistä toinen alkioista aina poistettiin. Tamma oli erinomainen emätamma ja hoiti varsansa aina esimerkillisesti. Amberille syntyi yhteensä kymmenen varsaa ja joukossa oli varsin kirjavaa porukkaa. Tamma periytti hyvin tasapainoista rakennetta ja laadukasta liikerataa, mutta päästi myös oria aika paljon läpi, minkä vuoksi jälkeläiset olivat varsin erilaisia. Amberin jälkeläisistä kuitenkin muutamasta tuli kilpahevonen ja yksi ylsi Grand Prix radoille asti, mutta suurin osa päätyi perus harrasteratsuiksi. Amber varsoi viimeisen kerran 18-vuotiaana, jonka jälkeen tamma jäi seurahevoseksi tallin toiselle siitostammalle ja vietti täten elämääsä laiduntaen. Amber lopetettiin 22-vuotiaana yleiskunnon heikennyttyä.
e. Marin myytiin harrastehevoseksi, mutta pian todettiin tamman olevan aivan liian kuumaa ja hankalaa sorttia kokemattomiin käsiin. Niimpä Marin päätyi myyntiin ja melko edulliseen hintaan. Tamman osti vanhempi naishenkilö, joka näki siinä laatua kilpahevoseksi. Marin päätyikin kilpailemaan jonkin verran, mutta mitään suurta menestystä ei tullut. Pääasiassa tamma kilpaili vaativia luokkia, vaikka olikin koulutettu Grand Prix tasoiseksi asti. Tamma oli hieno, mutta aivan liian kuuma. Hyvin alkanut kilparata meni pieleen yleensä laukkaohjelmassa, jossa Marinilla keitti yli ja tasapainoisen laukan sijaan nähtiin paikallaan hyppimistä, sarjavaihtoja tai alta häviämistä. Onnistuessaan tamma nähtiin kyllä palkintojenjaossa, mutta vähemmissä määrin näitä onnistuneita ratoja nähtiin. Omistaja teetätti Marinilla muutaman varsan ja tarkoitus oli käyttää sitä enemmänkin jalostukseen, mutta huomattiin että orivalinnoista huolimatta tamma jätti varsin vaikealuonteista jälkikasvua, minkä vuoksi tamma päädyttiin vetämään jalostuskäytöstä pois. Marin myytiin kokeneelle hevosihmiselle harrastusratsuna ja viettikin samaisen omistajan kanssa loppuelämänsä. Tamma löydettiin kuolleena karsinastaan 24-vuotiaana.
ei. Mysterium aloitti kilpauransa nuorena ja lähti heti alusta asti menestymään hyvin. Ori oli kuitenkin niin sanottu varhaislahjakkuus ja tehtävien vaatiessa enemmän teknisyyttä sekä kokoamiskykyä, loppuikin Mysteriumilta lahjakkuus kesken. Ori oli yritteliäs ja varma suorittaja sekä omasi hienot askellajit, mutta kokoamiskyky ja kestävyys olivat sen heikkous. Kokoamisasteen noustessa askellajien laatu kärsi ja se näkyi myös pisteytyksessä. Mysteriumilla päädyttiinkin lopulta kilpailemaan korkeimmillaan Prix St. Georges tason luokkia, joissa se kuitenkin sijoittui aika ajoin. Oria aloitettiin tarjoamaan jalostukseen nuorena ja sen käyttö oli yllättävän suosittua. Mysterium edusti kohtalaisen hyvää sukulinjaa ja vaikka se ei itse mikään maailman huippu ollutkaan, niin edullinen astutus- ja varsamaksu sekä suku varmasti vaikuttivat sen käyttömääriin. Mysteriumille syntyi yhteensä 103 jälkeläistä, joista valtaosa Saksaan, mutta myös Pohjoismaissa oria käytettiin ja sille syntyi parikymmentä varsaa Ruotsiin sekä Tanskaan. Ori jätti jälkeensä hyviä, laadukkaita urheiluhevosia, mutta pääasiassa alemmille kilpailutasoille. Muutama parhaimmista päätyi kilpailemaan korkeimmillaan Intermediate II tasolle, muttei millään suurella menestyksellä. Mysterium jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana suolikiertymän vuoksi.
ee. Emline oli hannovertamma, joka syntyi Ruotsiin pieneen siittolaan. Tamma myytiin kasvattajalta pois 3-vuotiaana ja se päätyi poneista hevosiin siirtyvälle junioriratsastajalle. Nuorena hevosena Emlinellä ratsasti paljon myös ratsuttaja sen omistajan lisäksi ja tamma kehittyi varsin nopeasti osaavaksi ratsuksi. Emline oli luonteeltaan erittäin herkkä, mutta myös erittäin kiltti, minkä vuoksi se soveltui hyvin junioriratsastajalle. Ratsukko kilpaili pääasiassa ratsastajan ikäluokkakilpailuita, minkä vuoksi Emline koulutettiin Prix St. Georges tasolle. Kapasiteettia tammassa oli varmasti ollut enemmänkin. Emline kiersi omistajansa kanssa niin PM- kuin EM-kilpailut ja ratsukko saikin vuosien mittaan muutaman mitalin, vaikkei aivan kultasijoille ylletty. Emline loukkaantui kuljetuksessa 14-vuotiaana ja sai tapahtumasta jalkaansa vamman. Vamman oli sen verran vakava, että aktiiviseen ratsastuskäyttöön palaaminen oli epävarmaa. Täten tamma siirtyi siitoskäyttöön. Emline lähetettiin Saksaan omistajaperheen tuttavan siittolaan ja synnytti siellä yhteensä neljä varsaa. Emline ei ollut mikään ihmeellinen periyttäjä ja jätti jälkeensä pääosin vain tasapainoista rakennetta. Yhtäläisyyksiä jälkeläisten kesken ei oikeastaan ollut. Emline oli tarkoitus astuttaa vielä, mutta se löydettiin 19-vuotiaana laitumelta kuolleena ja ruumiinavauksessa selvisi kuolinsyyksi aortan repeäminen.
Jälkeläiset
| s. 22.07.2021 | ori Rodrigo Lee | emä Avrielle |
| s. 04.01.2022 | tamma Römischer Lee | emä Käuferin |
| s. 06.11.2023 | tamma Roulette Lee | emä Schwabentulpe |
Kilpailukalenteri
(40 sijoitusta, joista 3 voittoja + 1 KRJ-cup sijoitus)
|
03.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 04.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 09.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 10.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 11.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/40 11.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 6/40 12.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 13.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 15.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 15.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 16.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40 18.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 18.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 19.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 19.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 20.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 20.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 22.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 22.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 23.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 |
24.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 25.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 25.02.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 01.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 03.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 04.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 09.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 12.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 14.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 15.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 16.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 17.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 18.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/30 19.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 20.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 21.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 22.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 23.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 24.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 26.03.2018 KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 31.10.2021 KRJ-cup - Intermediate II - 14/159 |
Päiväkirja ja valmennukset
27.10.2020 // kouluvalmennus // kirjoittanut Assi
Päivän toinen valmennettavani oli edellisen ratsun tapaan hyvin tammamainen tapaus, vaikka kyseessä olikin nyt ori. Topperiksi kutsuttu ruunikko ori pyöritteli alkuraveissa häntäänsä vähän tuohtuneen näköisesti. Orin ratsastaja Oona kertoi, että Topperilla oli tapana olla varsin hidas avuille ja laukkatyöskentely taas usein kuumensi oria. Tänään tarkoituksena oli hakea nopeita apuja ratsastajalta ja ratsulta nopeaa reagoimista, mihin sopii hyvin tempomuutokset askellajin sisällä. Jatkoimme lämmittelyjen jälkeen ravissa, ettei Topper heti ottaisi itseensä turhia kierroksia. Pyysin Oona vaihtelemaan tempoa itsenäisesti, niin, ettei sama tempo jatkuisi yli kymmentä askelta. Tarkoitus ei olla niinkään kiinnittää huomiota askeleen pituuteen, vaan itse tempoon ja nopeaan reaktioon. Temmon hidastaminen tuntui olevan tänään niin Topperille kuin Oonalle helpompi siirtymä, ja rauhallinen tempoi onnistui heti hienosti. Sen sijaan siirtymisessä nopeampaan Tempoon Oona itse oli hieman hidas apujensa kanssa, mistä seurasi, että Topper muistutti vähän rahtilaivaa, joka lähtee hitaasti ja raskaasti kiihdyttämään tempoa. Ratkaisuksi ohjeistin Oonaa käyttämään pohjettaan mieluummin monta kertaa nopeasti, jottei Oona jäisi puristamaan pohkeellaan, vaikka haluttua reaktiota ei ollut tullut ensipainalluksesta. Tämä toimi, sillä Topper oppi nopeasti, ettei pääsisi livistämään reagoimisesta, sillä toinen pohjeapu oli ensimmäistä napakampi. Oona vaati reaktion, eikä jäänyt kyselemään, sopisiko tämä ratsulle. Koko ratsukin olemus muuttui, kun molemmat löysivät tarkkuuden ja reagoimisen. Jatkoimme samaa harjoitusta laukassa, jossa emme kuitenkaan ottaneet temmonvaihtelua niin usein, ettei Topper ottaisi turhaa kierroksia. Kun saimme halutun reaktion myös laukassa, lopettelimme valmennuksen ratsun ollessa vielä rento ja erittäin hyvin avuilla.
04.04.2021 // Kyljet olivat kuin kiveä // kirjoittanut omistaja
Yksi puolipidäte, vielä toinen ja vielä kolmas ja silti meni päin mäntyä. Topper oli harvinaisen vaikealla päällä "vaihteeksi". Topper ei kuulu helpompiin ratsuihin, mutta silloin kun se toimii, on se todella mukava ja hyvä hevonen ratsastaa. Ori liikkui tänään varsin reippaasti, mutta yrittäessäni mitään pohkeenväistöä tai avoa, tuntui ettei hevonen kuunnellut lainkaan apujani. "Maa kutsuu Topperia", ei vastausta. Päädyin sitten ratsastamaan siirtymiä sekä hieman voltteja, jos saisin kuuron kaverimme heräämään todellisuuteen. Topper teki kaikki tehtävät pyydetysti, mutta varsin hitaalla reagointinopeudella. Jokainen siirtyminen kyllä selkeästi herätti sitä enemmän, onneksi. Ensimmäiset laukkatehtävät saivat Topperin vihdoin tulemaan kuulolle. Ori innokas ja kävi aika kierroksilla, mutta pystyin hyödyntämään höyrämisen hyvin kokoaviin harjoituksiin. Tein muutamia puolipiruetteja ja Topper suoriutui niistä varsin mainiosti. Samalla ori rupesi ottamaan paremmin myös pohjeapuja vastaan. Laukkaa ei orin kanssa saa pitkiä pätkiä tehdä, jottei pannu kiehu yli ja muutaman onnistuneen toiston jälkeen siirsinkin orin takaisin raviin.
Lähdin vielä kokeilemaan jos avo- ja sulkutaivutukset saataisiin nyt sujumaan. Alkutunnin betonikylkisestä hevosesta ei nimittäin ollut saanut mitään irti. Nyt Topper oli jo varsin vertynyt ja huomattavasti yhteistyökykyisempi kaveri. Ori suoritti heti ensimmäisestä pyynnöstä tehtävät ja pärski tyytyväisen oloisena. Ratsastin Topperia hieman pidemmässä muodossa ja tämä oli selkeästi hyvä valinta. Ori oli loppuun kohden varsin rento ratsastaa ja herkkä jalalle. Loppuverryttelyyn tein vielä muutamia pohkeenväistöjä uralla ja Topper suoritti ne hyvässä tasapainossa energisellä otteella. Siirsin orin pikkuhiljaan käyntiin ja lähdimme kiertämään maneesin ulkopuolelle loppukäynnit pihan ympäri.
01.12.2021 // Stunt-ratsastaja kyydissä // kirjoittanut Sylvi
Istuin ihka aidon kouluhevosen selässä. Paikka, jossa en ihan ensimmäisenä olisi uskonut istuvani näin vannoutuneena esteratsastajana. Suomen paukkupakkasiin tottuneena olin pukenut aivan liian paljon vaatteita selkään ja en ollut varma oliko otsaani pitkin valuva hikikarpalo seurausta ylipukeutumisesta vai ihan rehellisestä tuskanhiestä. Maneesin katsomossa istui paitsi orin ratsastaja ja tallin omistaja Oona, myös jotain pätevän näköisiä saksalaisia hevosihmisiä sekä tietenkin Akseli Ruusuvuori, joka jutusteli saksaksi luontevasti miesten kanssa jotain, mistä en ymmärtänyt tuon taivaallista.
"Hmm", tuumasin ja kokosin ruunikon orin ohjat käteeni. Se liikehti hieman levottomasti ollen varmaan yhtä kummastunut selkäänsä tupsahtaneesta Michelin-akasta kuin minä itsekin. Syy, miksi istuin Topperin kalliissa koulusatulassa oli monimutkainen. Akselin isä, hevosvälittäjä Aarne Ruusuvuori, oli kiinnostunut Lobreden myyntihevosista ja passitti sairastuttuaan vierailulla olleen poikansa ja tämän vaimon katsomaan potentiaalisia ehdokkaita. "Kai tiedät, että minä ymmärrän kouluhevosista yhtä paljon kuin sika satelliitista", Akseli totesi kulmat kurtussa. Aarne oli huitaissut äkäisenä kättänsä ilmaan ja sanonut, että luulisi sitä tuolla kokemuksella pystyvän hyvän hevosen erottamaan huonosta. Niin kai sitten.
Topperhan ei myynnissä ollut, mutta niin vain Akseli meni kertomaan, ettei ole rouva koskaan näin hienoilla koulupeleillä ratsastanut. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oltiin tässä tilanteessa. Topper oli kilpaillut menestyksekkäästi Grand Prix -tasolla ja siltä se näyttikin. Hyvässä lihaskunnossa, varusteet viimeisen päälle. Toki lähestyvän joulun kunniaksi sen turpahihnaan oli kiinnitetty jouluinen kulkuspehmuste ja satulahuovaksi oli valittu joulupunainen, Swarovski-timantein koristeltu huopa. Tietenkin jokaisessa jalassa komeilivat myös puhtaanvalkoiset pintelit.
Ilmeisesti olin saanut ratsukseni sellaisen hevosen, joka ei ollut huippukouluratsastajillekaan mikään helppo nakki. Olin valmistautunut nolaamaan itseni lopullisesti, kun lähdin tunnustelemaan miten Topper liikkui eri askellajeissa. Maneesin radiosta kaikui hiljalleen saksalaiset joululaulut ja hämärtyvässä illassa näkyi leijailevan muutama lumihiutale, jotka kuitenkin ehtivät sulaa maahan osuessaan. Topper tuntui hieman raskaalta ratsastaa enkä ollut varma, oliko sillä edes hirveästi motivaatiota lähteä tähän leikkiin. Päätin heittää epävarmuuteni kankkulan kaivoon. Olihan koulutreeni oleellinen osa myös estehevosen treeniä. Ei minun tarvitsisi lähteä suorittamaan laukkapiruettia, mutta kai minä nyt saisin sentään askellajit ratsastettua läpi.
No, en saanut. En ainakaan ensimmäiseen pariinkymmeneen minuuttiin. Ori oli ihan erilainen ratsastettava, kuin mihin olin viime aikoina tottunut. Se ei ollut missään määrin reaktiivinen ja kesti luvattoman kauan ennen kuin sain houkuteltua siitä vähän nopeampia reaktioita ulos. Sitten oltiinkin jo pian tilanteessa, että paineistin oria aivan liikaa ja se alkoi kuumua allani, ollen jopa hieman loukkaantunut siitä, että olin kehdannut häneltä eteenpäinpyrkimystä vaatia. Lopulta Oonan kullanarvoisilla vinkeillä aloin saada kiinni siitä, miten Topperia kannatti ratsastaa. Enkä muuten ollut eläessäni ratsastanut hevosella, jolla oli niin laadukas ja näyttävä laukka. Hyvä, etten äimistykseltäni pudonnut satulasta, kun Topper nosti ensimmäisen kerran laukan. Vaikka ori kuumui helposti laukkatyöskentelystä, oli sen laukka kuitenkin hyvin säädeltävissä ja työstettävissä. Poskeni punersivat innostuksesta, kun ensimmäisen laukkapätkän jälkeen pyysin orin raviin ja se tanssahteli allani. Se jopa esitti muutaman askeleen piaffea vanhasta lihasmuistista, kun yritin koota oria vain vähän enemmän pakettiin. Tämähän alkoi olla kivaa.
Reiluuden nimissä Oona kuitenkin kiipesi vielä lopuksi Topperin selkään ja ratsasti sen läpi esittäen pienet pätkät Grand Prix -ohjelmasta. Menohan oli kuin yö ja päivä, kun meidän ratsastusta vertasi. Mutta olipahan hieno kokemus päästä kokeilemaan näin laadukasta hevosta ja nähdä se vielä tositoimissa ratsastajan kanssa jälkikäteen.