Lobrede

18.07.2017 // kouluvalmennus // kirjoittanut Aino H.

Oona ja Nordlicht lopettelivat juuri alkuverryttelyjään, kun saavuin hiukan myöhässä kentän laidalle. Tumma tamma ei tuntunut edes huomaavan minua, vaan jatkoi työskentelyä kylmän viileästi. Kun Oona pyysi tamman reippaasta ravista takaisin käyntiin ja antoi sille pidempää ohjaa, tamma käänsi päänsä suuntaani ja hörähti. Nora näytti valmiilta varsinaiseen työntekoon, joten päätimme aloitella. Ensimmäiseksi tehtäväkseen kaksikko sai simppelin avotaivutustehtävän, joka suoritettiin kumpaankin suuntaan pitkillä sivuilla tasaisesti, mutta suhteellisen hitaasti, mikä onnistui ratsukolta todella hyvin. Nora oli herkällä tuulella ja näytti toimivan pienimmilläkin avuilla, joita Oona tammalle antoi, joten saatoimme vaihtaa tehtävää hieman haastavampaan. Kuulemma tamman heikkouksia olivat pysähdykset, joten lähdimme työstämään niitä. Käyntipysähdyksiä otettiin alkuun vain muutama, ennen kuin ratsukko sai luvan siirtyä raviin. Ensimmäiset pari toistoa sujuivat kohtuullisen hyvin, mitä nyt muutaman kerran Nora rikkoi sujuvuuden pudottamalla ensin käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Seuraavilla kerroilla Oona antoi huolellisempia apuja ja tamma pysähtyi luontevasti ja hyvää muotoaan rikkomatta. Laukasta tamma ei kuulemma osannut pysähtyä mitenkään helposti, joten kun muissa askellajeissa pysähdykset sujuivat hyvin ja ryhdikkäästi, uskalsimme siirtyä eteenpäin.

Ensimmäiset pysähdykset menivät odotetustikin suoraan sanoen penkin alle. Tamma pudotti ensin joko käyntiin tai raviin, jota jatkui pahimmillaan viiden askeleen verran ennen pysähdystä. Oletimme alkuun tämän johtuvan epätasaisista avuista, joten seuraavilla toistoilla seurasin Oonan ratsastamista silmä kovana. Heti, kun suurimmat virheet saatiin korjattua ja Oonan heikkoudet paikattua, onnistuivat pysähdykset helpommin. Nora silti pysähtyi toisen askellajin kautta muutamat ensimmäiset kerrat, mutta pikkuhiljaa tumma tamma ymmärsi yskän ja onnistui pysähtymään suoraan laukasta jopa kolme kertaa peräkkäin! Näinpä päätimme valmennuksen tamman hyvään suoritukseen, ja jäin vielä loppuverryttelyjen ajaksi jutustelemaan Oonan kanssa ja katselemaan ratsukon hyvää yhteistyötä.

03.08.2017 // kouluvalmennus // kirjoittanut Sippe

Astuin ulos autosta Lobreden upealla tallipihalla. Ympärilläni asteli upeita puoliverisiä, kottikärryjä työntäviä työntekijöitä ja iloisia kasvoja. Lähdin kävelemään suurinta tallirakennusta kohti, ja henkäisin ihastuksesta astuttuani lähestulkoon majesteettisen rakennuksen sisälle. Tallinomistaja Oona tuli minua vastaan melkein heti, ja hän talutti oikealla puolellaan suurikokoista mustaa puoliveritamma Noraa. Tervehdimme toisiamme, ja lähdimme kohti maneesia valmennusta varten. Oonan kävellessä alkuun vapain ohjin, kerroin hänelle valmennuksen suunnitelmista. Harjoittelisimme vastalaukkoja Hannun Vaakuna -tehtävän avulla, eli tämän tasoiselle ratsukolle melko yksinkertaisia juttuja. Toin maneesiin neljä estetolppaa, jotka ratsukon tuli tehtävässä kiertää. Laitoin jokaiselle tehtävän suoralle pätkälle myös yhdet laukkapuomit, jotka auttaisivat hevosta keskittymään jalkoihinsa.

Alkuverkkojen jälkeen Oona tuli tehtävän ensin kertaalleen ravissa, jotta sai reitteihin hieman tuntumaa. Nora suoriutui tiukoistakin käännöksistä oikein hyvin, notkea kouluratsu kun oli. Tämän jälkeen ratsukko tuli vaakunan pariin otteeseen myös myös myötälaukassa. Oona sai laukassa pitää ulkoavut todella napakoina, jotta Nora ei olisi lähtenyt kampeamaan käännöksissä ulos ja näin muuttamaan vaakunan säännöllistä muotoa. Kohta Oona nosti Noralla vastalaukan, ja tehtävää alettiin tulla näin. Vastalaukka näytti olevan Noralle periaatteessa ihan helppo asia, mutta välillä Oonan antaessa käännöksissä hieman ristiriitaisia apuja, tamma hypähti myötälaukalle. Sain painottaa paljon istuinluiden asennon merkitystä ja sitä, ettei Oona päästäisi Noraa valumaan ulospäin. Loppua kohti vaakuna alkoi jo sujua hyvin, ja päästin ratsukon loppuverkkailemaan.

11.10.2017 // päiväkirjamerkintä - junioriratsastaja selässä // kirjoittanut omistaja

Nora pääsi tänään junioriratsastajan testiratsuksi ja selviytyi hommastaan varsin hyvin. Alkuun tamma katsoi hieman kummastellen, että kukapas tuntematon juippi sinne selkään kiipeääkään, mutta töihin päästyä taisi unohtaa asian kokonaan. Alkuverryttelyssä ratsukko suoritti hieman väistöjä ja avotaivutusta ravissa. Nora oli varsin virrakkaalla päällä tai sitten ratsastaja puristi liikaa jaloillaan, sillä tamma näytti juuri siltä, että levittäisi pegasoksen siipensä ja lähtisi lentoon. Alkuverryttelystä siirryttiin treenaamaan hieman passage- ja piaffepätkiä, jotka olivat samalla ratsastajan ensimmäiset. Noralle homma oli kuitenkin peruskauraa ja avun saatuaan se lähti tanssahtelemaan nätisti pitkin kenttää. Ratsastajan hymy oli korvissa ja itse valmentajana sai myös vähän naurahdella. Laukkaa ei tällä kertaa otettu sen kummemmin, käytiin nopeasti vain läpi keskilaukka ja koottu laukka, jotka onnistuivat ratsukolta moitteetta. Opetusratsuksi Noraa voi tämän päivän perusteella sanoa ja varmasti junioriratsastajia tämä tamma tulee vielä kouluttamaan enemmänkin.

15.10.2017 // päiväkirjamerkintä - klinikalla käynti // kirjoittanut omistaja

Klinikkapäivä koitti ja oli aika lastata Nora traileriin, ajaa puolituntia lähimmälle klinikalle ja käydä kuvaamassa sekä taivuttamassa jalat. Tamma oli innokkaana lähdössä matkaan, eikä siltä tarvinnu kahdesti kysellä mennäänkö kuljetusrekkaan vai ei. Mukaan lähti muutama muukin hevonen, mutta Noran lievän "hevosvihan" vuoksi rekassa jätettiin Noran viereinen välikkö tyhjäksi hevosesta. Perille päästyä hevoset purettiin ja vietiin karsinoihin. Ensimmäisenä vuorossa oli Nora ja taivutuskokeet päästiin suorittamaan sisähallissa. Mitään pahaenteistä ei löytynyt ja tamma liikkui puhtaasti jokaisen jalan osalta. Rauhotusaineen saatuaan ei mennyt kauaakaa, kun tamma oli jo lievässä tokkurassa ja jalkojen kuvaaminen pystyttiin aloittamaan. Kuvat saatuamme sain huokaista helpotuksesta, sillä mitään huomautettavaa ei löytynyt. Hyvillä mielin Noraa voi täten käyttää jalostukseen, kun jalat ovat priimaa eikä luonnetta tai laatuakaan puutu.

20.10.2017 // päiväkirjamerkintä - ensimmäinen lomamaasto // kirjoittanut omistaja

Hoitajilla oli tänään onnenpäivä, sillä pitkän kilpailukauden jälkeen alkoi hevosten miniloma treenistä, mikä tarkoitti, että maastoiltaisiin urakalla. Muutamalle ratsuttajalle usean hevosen maastoiluttaminen menee turhan työlääksi, minkä vuoksi hoitajat pääsevät ratsastamaan hevosilla. Oli ensimmäisen maaston aika ja Nora varmajalkaisena johtajatammana otettiin kärkeen. Tammassa oli varsin mukavasti virtaa, sillä pihasta poistuttiin varsin vauhdikkaasti. Alkumaasto mentiin rauhallisten ravipätkien parissa, mutta kun päästiin pitkälle hiekkatielle, otettiin laukkapätkä. Nora oli selvästi odottanut tuttua suoraa, sillä se vinkaisi, heitti yhden köyryselkäpukin ja lähti vauhdilla matkaan. Sain ottaa muutaman napakamman pidätteen, jotta sain muistuteltua, että kyydissä oli ratsastaja. Laukkapätkän lopussa tamma oli jo tasaantunut ja sain siirrettyä sen ilman vetokilpaa raville, sekä lopulta käyntiin. Takaisin tallille hölkättiin rentoa ravia ja loppumatka käveltiin löysemmällä ohjastuntumalla. Innostuneimmatkin hevosen alkoivat rentoutua viimeisillä ravipätkillä, ja maastoon lähtiessä olleet tikittävät aikapommit olivat muuttuneet levollisiksi.

31.12.2021 // päiväkirjamerkintä - rentoa ratsastelua // kirjoittanut omistaja

Ikää mittarissa parikymmentä vuotta, kilometrejä ja kilpailuratoja takana vaikka kuinka paljon, mutta silti mikään ei näy Norassa. Hapannaama se on ollut varsasta asti, mutta vanhoilla päivillä jopa pientä lepsumista on saattanut alkaa tapahtumaan tai sitten tamma on vain täysin kyllästynyt vuodesta toiseen ympärillä pyöriviin samoihin ihmisiin, ettei jaksa enää kiukutella. Pitkää ikää oli kuitenkin toiveissa, joten Nora on ollut täysin ratsastuskäytössä koko ikänsä varsalomia lukuunottamatta, jotta lihakset pysyisivät kunnossa ja mieli virkeänä. Tänään oli siis vuorossa jälleen pientä humppailua tamman kanssa.

Viimeisimmän varsan syntymästä ei ollut pitkä aika, joten tarkoituksena oli ratsastella rauhallisesti ja taivutella sekä jumppailla tammaa. Nora oli lähdössä erittäin innokkaana töihin, selkeästi tätä päivää oli odotettu. Nousin tamman kyytiin puoliksi vauhdista, sillä Noralla oli ilmeisesti tuli hännän alla. Normaalisti se ei ollut mikään poikkeuksellisen reipas, vaan enemmän tasainen suorittaja, mutta tänään vauhtia näytti löytyvät. Otin ohjat suoraan hieman lyhyemmälle tuntumalle, jos tamma saisi päähänpiston hävitä johonkin suuntaan. Nora oli kuitenkin reippaudesta huolimatta varsin rauhallisen oloinen olemukseltaan. Lähdin käynnissä taivuttelemaan tammaa ja tekemään muutamia avotaivutuksia. Nora hakeutui nopeasti tuntumalle ja lähti tarjoamaan automaattisesti hieman kootumpaa käyntiä. Motivaatiota neidissämme oli niin paljon, että sitä pystyi suorastaan ihailemaan. Tamma kuunteli tarkkaan apujani ja suoritti kaikki tehtävät nopeasti pyynnöstä. Nora oli mukavan herkkä ratsastaa ja vastasi apuihin hienosti.

Ravissa lähdin ratsastamaan hieman ympyröitä, voltteja sekä myös muutamia avo- ja sulkutaivutuksia. Nora on hevonen, jolle on hyvä tarjota koko ajan tekemistä, sillä se viihtyy parhaiten hommissa kun ei jäädä turhaan ratsastamaan suoraa uraa pitkin. Mammaloma ei tammassa näkynyt ja se oli varsin letkeä ratsastaa. Vasempaan suuntaan oli huomattavissa pientä jäykkyttä, mutta mitä enemmän sitä taivuttelin, sitä helpommin Norakin rupesi taipumaan. Välillä tamma pyrki kiihdyttämään tahtiaan, mutta vastasi pidätteisiin nopeasti ja rauhoittui pyynnöstä. Ensimmäinen laukannosto oli hieman räjähtävä ja varsin ilmava, mutta muutaman reippaamman askeleen jälkeen Nora palasi ohjastuntumalle eikä sen jälkeen enää turhia riehunut. Laukassa tein samoja tehtäviä kuin ravissa. Sulkutaivutukset ratsastin melko loivasti ja pienissä pätkissä, jotten vaatisi tammalta liikaa. Nora suoritti kaikki tehtävät helpon oloisesti ja mentyäni molempiin suuntiin muuntaman kierroksen, siirsin tamman takaisin raviin.

Treeni pidettiin lyhyenä ja ytimekkäänä, jottei liikaa rasitusta syntyisi. Noralle olisi selkeästi kelvannut kaksi kertaa pidempi ja rankempi treeni. Loppuraveissa energiaa riitti vielä hyvin, mutta kuulaisuus ei ollut kadonnut mihinkään. Nautin ratsastuksesta täysin siemauksin, sillä en muistanutkaan kuinka helppo ja miellyttävä Nora olikaan ratsastaa, silloin kun kuski osasi hommansa. Pienestäkin reidellä puristuksesta tamma kyllä ilmaisi selkeästi pään heilautuksella, että nyt irti sieltä, mutta ratsastajan osatessa, Nora oli varsinainen unelmaratsu. Pian siirsin tamman käyntiin ja kävelimme loppukäynnit maneesissa pitkin ohjin.