Lobrede

20.08.2021 // koulutreeniä // kirjoittanut omistaja

Tänään päätin ottaa haasteen vastaan ja ratsastaa Matilla, Lobreden kaikkein machoimmalla orilla. Alkuratsastuksessa tuntui kuin ratsastaisi hevosta, jonka jalat on liimattu tervaan. Pohjeapu ei mennyt millään läpi ja askellus oli hitaampaa kuin hidasta. Tämä oli kuitenkin hyvin Mattimaista ja tiesin, että alkukankeuden jälkeen ratsastettavana olisi vielä kuuliainen ja herkkä ori. Eihän ori mikään lennokkain ratsu ollut verryttelyn jälkeenkään, mutta ratsastuksellisesti kuitenkin mukava ja toimiva.

Ori alkoi hetken ravailujen jälkeen liikkumaan jo kohtalaisella energialla eteenpäin, mutta samalla se oli myös hieman vastahakoinen. Päätin aloittaa kevyillä tehtävillä, jotta saisin orin liikkeisiin hieman enemmän rytmiä. Teimme paljon ympyröitä ja kaarevia uria ravissa, jotta sain taivuteltua oria molempiin suuntiin sekä heräiltyä sitä pohkeelle. Matti oli jalalle todella hidas, mutta tiesin että jos en saisi jalkaa läpi nyt niin koko loppuratsastus tulisi olemaan tuskaista. Pohkeen taakse jäävä hevonen on työläs ratsastaa, joten ei auttanut kuin yrittää saada oriin vauhtia. Annoin ensin kevyen avun ja mikäli reaktiota ei syntynyt, niin pyysin isommin sekä tarvittaessa raipalla. Pikkuhiljaa Matti alkoi heräämään ja lopulta pystyinkin jo ratsastamaan sitä varsin pienin avuin. Päätin vaihtaa suuntaa useita kertoja, jotta vielä taivutus saataisiin hyvin läpi niin oikealle kuin vasemmalle.

Laukkaan siirtyminen oli seuraava haaste. Pohkeen käyttö oli jälleen kerran avainasemassa. Pyysin laukkaa aluksi pitkälti istunnalla ja annoin samanaikaisesti kevyen pohkeen avun. Matti vastasi ensin vastahakoisesti, mutta kun annoin sille enemmän ohjaa ja tilaa liikkua eteenpäin sekä kannustin maiskuttamalla, ori lähti kuitenkin laukkaan. Laukka eteni alusta asti ihan hyvällä temmolla, mutta ratsastin kuitenkin vielä muutaman siirtymisen, jotta sain laukan pyörimään paremmin. Siirtymiset olivat Matin kanssa treenatessa hyödyllisiä, sillä niiden kautta ori myös heräsi paljon paremmin pohkeelle ja aloin saamaan jo tuntumaa siihen kevyeen, herkkään ja kivaan Mattiin.

Verryttelyn jälkeen lähdettiin treenaamaan päivän tehtäviä ja ensimmäisenä oli tarkoitus tehdä askelpituuden muutoksia. Tarkoituksena oli ratsastaa ympyrää pienemmäksi ja samalla koota, niin että lopputuloksena tehtiin piaffea. Piaffesta lähdettiin taas suurentamaan ympyrää ja mitä isommaksi ympyrä kasvoi, sitä enemmän askelpitutta kasvatettiin. Mitään lisättyä ravia ei lähdetty hakemaan, mutta kuitenkin hieman normaalia isompaa ravia. Matti oli tässä kohtaa herännyt jo elävien kirjoihin ja etenkin kootessa huomasin orin olevan huomattavasti paremmin pohkeen edessä kuin mitä olin odottanut. Ori istui hienosti piaffessa takaosan päälle ja lähti myös venyttämään itseään kun pyysin isompaa ravia. Tehtävä suoritettiin molempiin suuntiin eikä huomattavia suuntaeroja ollut. Matti oli nyt aivan eri hevonen kuin mitä olin vielä vartti sitten ratsastanut.

Toisena päivän harjoituksena teimme vielä avotaivutuksia ja väistöjä, jotta saisin Matin taipumaan ja liikkumaan sulavasti niin suoralla uralla kuin sivuittain. Ori oli selvästi jo hieman väsynyt, mutta samalla tuntui että energiaa kuitenkin vielä riitti. Tein avotaivutusta uraa pitkin laukassa ja koska taivutus oli ensiyrittämältä asti hyvä, en lähtenyt sen enempää hienosäätämään. Väistöjä teimme vielä hetken ravissa ja pidemmällä ohjastuntumalla, jotta Matti saisi venyttää itseään koko kropasta. Väistöt pidettiin loivina, mutta huolehdin että hyvä ristiaskellus syntyi siitä huolimatta. Ori toimi hyvin ja väistöjen kanssa ei syntynyt ongelmia. Toki pohkeenväistö oli Matille hyvin helppo tehtävä.

Siirsin orin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Ratsastus oli alun haasteiden jälkeen kohtuullisen onnistunut. Matin kanssa pitää jaksaa olla kärsivällinen ja johdonmukainen, jotta laiskamadosta jalkojen laahustajasta saadaan kaivettua ulos se Grand Prix hevonen, joka se on. Ori ei hevosena ole sellainen, että se antaa mitään ilmaiseksi ja sen vuoksi joskus hieman epätoivokin iskee, kun hevosesta ei saa irti sitä mitä tahtoisi. Vaikka Matti on hieman hidas tallustaja niin siitä huolimatta se on varsin kelpo kouluratsu.