Huggy Lee
musta, 172cm
omistaja VRL-11983 ♥ kasvattaja Lobrede
koulupainoitteinen, taso Grand Prix
VH25-011-0511
Hugo on perus hevonen. Kiltti, helppo, hieman orimainen. Tammoille se vienon kauniisti hörisee, mutta ei aiheuta sen suurempaa showta. Kaikissa toimenpiteissä se on asiallinen hevonen ja oikeastaan kaikinpuolin varsin toimiva hevonen. Hieman varomaton kaveri, joten omia varpaitaan kannattaa varoa sekä taluttaessa pysäyttää ori ensin ja sitten pysähtyä vasta itse.
Hugo on syytä hoitaa käytävällä kahdelta puolelta kiiinni, sillä karsinassa se on kohtalaisen levoton ja pyörii. Käytävällä ori seisoo rauhallisesti ja on helppohoitoinen. Mitään pahoja tallitapoja sillä ei ole, joten harjailut, varustaminen ja muut hoitotoimenpiteet sen kanssa sujuu ongelmitta. Letittäessä Hugo saattaa hieman kyllästyä ja se alkaa heittelemään herkästi päätään, mutta ripeän letittäjän kanssa tätä ongelmaa ei esiinny. Taluttaessa sillä on kohtalaisen paljon menohaluja, mutta kuuntelee kyllä jarruttavaa riimua. Hugo hörisee tammoille ja on hieman näiden perään, joten ihan kiinni tammoihin tai niiden tarhojen reunoille ei tule mennä, ellei sitten kävele oikein reippaasti ohi.
Reipas olemus näkyy myös ratsun hommissa. Hugolla on aina turbo päällä, joten alkuratsastuksesta pidätteet tulee ratsastaa huolellisesti läpi. Energian pystyy ohjaamaan kuitenkin hyvin tehtäviin ja tämän ansiosta kokoavat tehtävät sujuvat orilta muitta mutkitta. Laukassa ori kerää kierroksia, eikä sen kanssa voi työstää laukkatehtäviä kovin pitkiä aikoja ja kymmeniä kierroksia. Kuumuessaan orin keskittymiskyky kärsii ja se ei kuuntele apuja enää huolellisesti, jolloin Hugo tarjoaa kaikkea piruetista laukanvaihtoihin, vaikka ratsastaja pyytäisi sitä vain etenemään eteenpäin. Sopivassa suhteessa kaikkia askellajeja suorittaessa ori on kuulianen ja miellyttämishaluinen ratsu.
Sukutaulu & jälkeläiset
| i. Heblos ❭ hann, m, 171cm ❭ KTK-II, KRJ-I, HANN-I |
ii. Harlos ❭ hann, m, 173cm ❭ evm |
| ie. Rieger von Wenth ❭ hann, trn, 170cm ❭ evm |
|
| e. Entdeckungsreisende ❭ hann, m, 175cm ❭ KRJ-I |
ei. Endlösung ❭ hann, m, 177cm ❭ evm |
| ee. Feldzug ❭ hann, trn, 169cm ❭ evm |
|
s. 00.00.0000 hannover tamma Hepan nimi
Kilpailutulokset
KRJ:n ominaisuuspisteet 6625.13, tasolla 11/10
Päiväkirja ja valmennukset
Kokoavia koululiikkeitä treeniä - kirjoittanut omistaja
Nollakelit tai jopa pienet yöpakkaset olivat jo saapuneet Saksan maallekkin asti, mutta ulkokenttä oli vielä ratsastuskunnoltaan erinomainen, joten päätin nauttia raikkaasta säästä ja ratsastaa ulkokentällä. Hugon käynnissä oli reilusti energiaa ja se selkeästi oli jo valmiina siihen, että saisi laittaa täyden kaasu vaihteen päälle. Tiesin, että alkuratsastus määrittäisi koko treenin onnistumisen, sillä orin kanssa epäonnistuneiden pidätteiden ratsastus alkuverryttelyissä meinasi, että koko ratsastus menisi suurella todennäköisyydellä pipariksi. Hugon kanssa ei pitänyt kiirehtiä, vaan jokainen pidäte täytyi ratsastaa loppuun saakka, jotta ori ylipäätään kuuntelisi myöhemmin mitään apuja kun ratsastettaisiin kokoavia tehtäviä.
Aloitimme suurilla käyntivolteilla, joissa keskityin hevosen pehmeyteen kyljistä ja siihen, että pidätteet menivät oikeasti läpi. Hugo pureskeli kuolaimia hieman, mutta pehmeni puolipidätteiden avulla suusta ja rentoutti huuliaan. Kun tunsin, että ori alkoi oikeasti kantaamaan itseään, siirsin sen kevyeen raviin. Energiasta ei ollut puutetta, mutta kontrolli säilyi hyvin. Mikäli kontrolli oli hyvä, niin eteenpäinpyrkimyksestä ei ollut missään määrin haittaa. Teimme muutamia siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin, kunnes ravi alkoi tuntua riittävän rauhalliselta, mutta silti energiseltä. Siirtymisien läpi saatiin säilytettyä hyvä rentous ja ori alkoi kuuntelemaan myös istunta-apuja, jolloin painetta ohjassa pystyi keventämään.
Kun siirryimme piaffetreenin valmisteluun, Hugo kokosi itsensä välittömästi innokkaan oloisena. Kokoavat tehtävät olivat sen bravuuri, vaikka samalla myös kompastuskivi mikäli niitä treenattiin liikaa ja keskittyminen kärsisi. Tein ensin muutaman askeleen koottua ravia, lyhensin askelta pehmeästi ja annoin kevyen rytmittävän pohkeen. Hugo nosti takajalkansa terävästi rungon alle ja piaffen ensimmäiset askeleet syntyivät puoliksi ajatuksesta. Ori pysyi yllättävän suorana ja se työskenteli suorastaan kuin kone. Siirryimme piaffesta sujuvasti passageen ja Hugo venytti liikeratojaan ylöspäin. Askel pysyi terävänä ja rytmi tasaisena. Tunsin Hugon hieman kuumuvan ja keräävän kierroksia, mutta tällä kertaa se suuntautui puhtaasti kohti tehtävän suorittamista. Teimme muutamia passage-piaffe-passage siirtymisiä ja, koska nämä onnistuivat varsin mallikkaasti, niin ei tehtävää jääty turhaan ratsastamaan liian pitkäksi aikaan. Näin saatiin säilytettyä onnistumisen tunne ratsukon kummallakin osapuolella.
Laukannostossa Hugo väläytti hetkeksi todellisen temperamenttinsa. Nosto oli räjähtävä tai oikeastaan erittäin lennokas, mutta ori pysyi kuitenkin hallinnassa. Teimme muutaman kokoavan laukka-askeleen ja valmistelin piruettia suurella ympyrällä ratsastaen sulkutaivutusta. Hugo keräsi itsensä tiiviiksi, askel lyheni ja aktivoitui. Kun käänsin orin piruettiin, se lähti tehtävään tasapainoisesti. Piruetti pyöri hyvin ja vaikka Hugo kävi selkeästi hieman kierroksilla, malttoi se mielensä ja keskittyi pyydettyyn tehtävään. Selvää oli kuitenkin, että jos työskentelisin laukassa useita kierroksia, Hugo kuumenisi liikaa ja alkaisi tarjota kaiken repertuaaristaan, kuten laukanvaihtoja, puolikkaita piruetteja ja jotain piaffepassage sekoitusta täysin omasta aloitteestaan. Teimme vielä pari piruettia toiseen suuntaan hallitusti, jonka jälkeen ratsastin suoran pätkän koottua laukkaa ja sen jälkeen siirryttiin takaisin raviin. Keskittyminen ravissa oli mallia lämminverinen ravihevonen, mutta muutaman ympyrän ja voltin jälkeen Vermon ravirata tyyli vaihtui takaisin kouluratsastukseen. Hugon ollessa ainakin melkein rauhoittunut, siirsin sen käyntiin. Käynnissä en tarjonnut täysin pitkiä ohjia, vaan säilytin pienen tuntuman, sillä orilla näytti hikisestä kaulasta huolimatta olla vielä menohaluja, joita se ehkä haluaisi esitellä. Vauhdikkaasta olemuksestaa huolimatta Hugo jaksoi kuitenkin kävellä koko loppukäynnit kohtalaisen tyyneesti ja vartin kävelyjen jälkeen suuntasimme tallia kohti.
Hugo karkumatkalla - kirjoittanut omistaja
Päivä alkoi aivan tavallisesti, kun saavuin tallille valmistelemaan Hugoa päivän koulutreeniä varten. Ori oli ollut edellispäivänä tavallista energisemmällä päällä, joten odotin sen olevan jo valmiiksi höristelemässä korviaan karsinanovella, että milloin lähdetään hommiin. Kun kuitenkin astuin tallikäytävälle ja vilkaisin karsinan suuntaan, minua vastassa oli vain tyhjä karsina. Ovi oli auki ja kuivikkeet levällään lattialla. Hetken luulin, että hevosenhoitaja oli jo ottanut Hugon harjauspaikalle, mutta nopea kierros tallissa paljasti karun totuuden. Talli oli tyhjä ja oria ei ollut mailla halmeilla. “Tiesikö kukaan missä Hugo on?” huusin tallin toisessa päässä olevalle hevosenhoitajalle. Hän ilmestyi kulman takaa huolestuneena. “Öö.... Ääää.... Ei… Minä luulin, että sinä olit jo aloittanut sen kanssa,” hoitaja vastasi ja vilkaisi tyhjää karsinaa. Kumpikaan ei ymmärtänyt, miten ori olisi onnistunut livahtamaan karkuun, sillä lukot olivat kunnossa, eikä jäljistä saanut tarkkaa selkoa. Mysteeri oli käsillä.
Lähdimme välittömästi etsimään. Ensin tarkistimme pihan ja laitumien läheisyyden, mutta Hugo ei ollut missään. Sitten hevosenhoitaja pysähtyi ja osoitti kauas metsätielle johtavaa nurmikkopolkua. “Katso! Tuoreita kavionjälkiä.” Jäljet olivat erehtymättä hevosen kavion jäljet. Hugo oli selvästi ottanut jalat alleen ja häipynyt tontilta. Tai jossei Hugo niin joku muu sitten, sillä tuohon suuntaan ei kukaan ollut maastoillut moneen päivään ja sateiden vuoksi vanhat jäljet olivat jo huuhtoutuneet pois. Suuntasimme ripeää tahtia polkua pitkin. Matkaa naapuritallille oli vajaa kolme kilometria, jossa asui muutaman siitostammojen lauma, joiden ohi Hugo aina maastossa ratsastaessa pyrki, joten oli hyvin todennäköistä, että se olisi suunnannut daamiensa luokse. Saavuimme lopulta naapuritallin pihaan ja siellä se näky oli. Hugo seisoi aidan vieressä, kaula kaarella, silmät loistaen ja höristeli turpa vasten turpaa ruunikon tamman kanssa. Kolme tammaa oli kerääntynyt lisäksi ympärille ja ne hörisivät kilvan huomiosta. Hugo oli omassa elementissään ja täysin välinpitämätön siitä seikasta, että oli karkumatkalla.
Kun lähestyimme rauhallisesti, ori vilkaisi meitä ja otti pari tanssahtelevaa askelta kauemmas, kuin haluten tehdä selväksi, että hänen seurueensa oli meitä tärkeämpi. Lausuimme muutaman ärräpään topakkaan äänensävyyn ja ori laski päätään hieman, kuin harkiten olisiko sittenkin syytä antaa itsensä kiinni. Lähestyin sivulta rauhallisesti, tarjoten kädessä olevaa leipäpalaa. Hugon korvat kääntyivät salamannopeasti eteen, sillä ruokaa se ei voinut vastustaa. Tammafanituksen ja herkun välissä valinta oli lopulta helppo, leipä voitti. Kun sain päitset orin päähän, Hugo tyytyi kohtaloonsa ja seurasi perässäni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paluumatka oli pitkän tuntuinen, sillä maasto oli kohtalaisen kurainen ja saappaat jäivät 10 metrin välein jumiin, mutta ori käveli tyytyväisenä perässämme. Seikkailu oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Tallilla kaikki olivat helpottuneita ja yhtä kummissaan siitä, miten Hugo oli onnistunut karkaamaan.
Illalla suljin Hugon karsinan oven normaalia tarkempaan. Harkitsin vakavasti vielä ketjun pujottamista kaltereiden läpi, mutta ehkä lukkoon oli luottaminen. Nyt kun se oli 110% varmasti kiinni ja säpissä. Mysteeri jäi ratkaisematta, mutta yksi asia oli varmaa. Hugon mielestä päivä oli ollut täydellinen. Tammoja, seikkailua ja lopuksi herkkuja, mitä ori voisi enempää vaatia?
This is a sim-game stable, so everything is 100% fictional and nothing on this site is connected to real life places or horses. All the pictures are used with permission!