Lobrede

10.11.2020 // Kouluvalmennus // kirjoittanut omistaja

Valmennettavana oli varsin rennon persoonan omaava rautias puoliveritamma. Hevonen käveli pitkällä ohjalla pää alhaalla rauhallisesti maneesissa saapuessani paikoille. Ratsastaja kertoi verrytelleensä hevosta jo kevyesti kaikissa askellajeissa, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen heti. Päivän teemana oli tehdä paljon laukkatyöskentelyä ja keskittyä etenkin laukkapiruetteihin sekä koottuun laukkaan.

Lähdimme liikkelle kevyessä ravissa ja verryttelemään tekemällä isoa ravikahdeksikkoa. Trina vaikutti energiseltä, mutta huiski välillä päätään sekä hännällä tyytymättömän oloisena. Pyysin ratsukon käymään keskellä kenttää ja korjasin ratsastajan jalan asentoa, sillä nyt se vaikutti puristavan pienesti polvesta. Muutos hevosessa oli suuri ja ratsastajakin tämän huomasi. Trina liikkui tasaisessa tahdissa ja haki hyvin itsensä tuntumalle. Ratsastus näytti helpolta ja mutkattomalta. Pyysin ratsastajaa tekemään muutamia temmonmuutoksia, jotta ratsuun saataisiin hyvää kuuliaisuus. Trina olikin valmiiksi jo varsin kuulianen ja vastasi ratsastajan apuihin nopeasti. Temmonmuutosten kautta reaktionopeus kuitenkin lisääntyi ja lopulta ratsukko pystyi suorittamaan muutokset varsin eleettömästi.

Siirryimme laukkaamaan ja lähdimme tekemään isoa keskiympyrää. Keskiympyrällä puolet ympyrästä mentiin koottua laukkaa ja puolet normaalia. Pyysin aluksi vain pientä kokoamisastetta, jota lähdettäisiin sitten pikkuhiljaan nostamaan. Ratsastaja teki kuitenkin selkeästi aivan liian suuren pidätteen ensimmäisellä kerralla ja Trina siirtyi käyntiin. Seuraavalla kerralla laukka kyllä hidastui, mutta tahdikkuus hävisi ja laukka muuttui enemmän laiskaksi ja löysäksi kuin kootuksi ja energiseksi. Pyysin ratsastajaa käyttämään istuntaansa enemmän ja unohtamaan ohjalla tekemisen, jolloin suorittaminen alkoi sujumaan. Tamma muuttui välittömästi kuin eri hevoseksi, kun paine suussa keveni ja ratsastaja käytti enemmän jalkaa sekä istuntaa vaikuttamiseen. Tehtävä suoritettiin molempiin suuntiin ja kun onnistuneita koottuja pätkiä oltiin saatu tehtyä useampi, siirtyi ratsukko käyntiin ja piti pienet välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen lähdimme työskentelemään laukkapiruettien parissa. Koottua laukkaa oltiin saatu työstettyä hyvin jo ympyrätehtävällä, joten nyt pääsimme käyttämään siitä saatuja oppeja itse tehtävässä. Tarkoituksena oli tulla lävistäjä, jonka puolivälissä ratsastaa puolipiruetti. Trina oli tässä kohtaa mukavan energinen ja lähti kokoamaan laukkaa hienosti. Ensimmäiset puolipiruetit olivat halkaisijaltaan melko laajoja, mutta muutaman toiston kautta alkoi piruettiin löytyä kaunis pyöreä muoto. Kun puolipiruetit sujuivat molempiin suuntiin, siirryttiin tekemään kokonaisia piruetteja. Ratsukolle tämä ei tuottanut mitään ongelmaa ja heti ensi yrittämällä piruetit olivat hallittuja ja tahdikkaita. Toistoja tehtiin kuitenkin molempiin suuntiin muutamia kertoja, jotta linjoja ja laukan aktiivisuutta saatiin hiottua.

Onnistuneiden piruettin jälkeen ratsukko siirtyi suorittamaan loppuverryttelyjä. Loppuverryttelyssä Trinalle annettiin pidempää ohjaa ja tilaa ravata hieman isommin, sillä koko valmennus oli menty pitkälti kootusti, niin nyt oli aika venyttää kaulaa. Trina oli edelleen energisen oloinen ja ravasi isoa lennokasta ravia. Tamma venytti kaulaansa hyvin eteen alas sekä taipui ratsastajan pyynnöstä. Pian ratsukko siirtyi käyntiin ja kävelemään loppukäyntejä pitkin ohjin.

15.12.2021 // Pelto"rallia" // kirjoittanut omistaja

Saksan maalleekkin oltiin saatu lunta tai no yksi sentti, mutta lunta kuitenkin. Innokkaasti lähdin yllyttämään tallistamme hoitajia, että nyt lähdetään pellolle rallittelemaan. Olin itse päättänyt ottaa fiksun Trinan, joka ei varmana tekisi mitään tyhmää, mutta vaikeampi valinta olikin löytää parille hoitajalle vastaavanlaiset hevoset. Toinen hoitajista sai lopulta alleen arkajalka Reyan ja toinen tallimme jättiläisen eli Ennin. Enni pistettiin myöskin ryhmän kärkeen, koska se oli eniten peruskalliota muistuttava tästä kokoonpanosta.

Joululaulut jo raikasivat ja iloisesti lauleskelimme milloin suomeksi, milloin saksaksi ja milloin englanniksi eri lauluja. Joulumieltä kunnioittaen ja leppoisella otteella ollessamme, kaivoimme myös kaikille hevosille punaiset satulahuovat ja pintelit jalkoihin. Trina oli tuttuun tapaan rauhallinen hoidettava, eikä välittänyt meidän ihmisten ylimääräisistä ohjelmanumeroista, mitä tallinkäytävillä pidimme. Enemmänkin näytti, että tamma katsoi meitä ilmeellä "Mitähän ihmettä nyt taas nuo puuhaa". Pintelit jalkaan, satula selkään ja vielä suitset päähän, eikun menoksi.

Ratsastuspeltomme ei ole ihan pihapiirissä vaan noin 10 minuutin ratsastusmatkan päässä. Hevoset vaikuttivat kaikki varsin rauhallisilta kuin lähdimme pihasta. Matka meni jälleen iloisesti jouluisissa tunnelmissa ja ei aikakaan kun pääsimme jo pellon reunalle. Lähdimme aluksi ratsastamaan peltoa ympäri jonossa ja askellajina ravi. Trina oli varsin innostunut, kun olimmekin aitojen ulkopuolella. Tamma otti kyllä pidätteet hyvin vastaan, mutta martingaalia olisimme kyllä ajoittain saattaneet tarvita. Trina ei ollut erityisen hyvin tuntumalla, vaan heilutteli päätä ja yritti ajoittain repiä ohjia pois. Pidin jalan kuitenkin hyvin lähellä ja tämä hiukan rauhoittu etuosan levottomuutta. Kun oltiin huomattu, että yksikään nelijalkainen ei ollut hävinny ilmaan, lähdimme ratsastamaan pellolla jokainen omia kuvioitamme. Trinan kanssa ratsastin hieman lisäyksiä ja kokoamisia. Eteenpäin tamma lähti oikein mallikkaasti, mutta pidätteet tulivat aluksi läpi aikamoisella viiveellä. Muutaman toiston jälkeen suurin innostuminen kuitenkin laantui ja Trina palasi kuuliaiseksi ratsuksi.

Pidimme pienen kävelytauon, jonka jälkeen hoitajat olivat sitä mieltä, että nyt laukkakisa. Olen yllytyshullu, joten olin hommassa mukana. Olihan meillä suhtkoht turvalliset hevoset ja kaikki jo eläkeläisiä, joten ehkä heille suodaan mahdollisuus jo hieman villimpään menoon. Noh laukkakisamme oli kuitenkin aikamoinen floppi. Reya arkajalka ei suostunut poistumaan kaverien läheisyydestä, Enni ei koskaan ole ollut mikään nopea kintuistaan vaikka omaakin ison laukan ja Trina taas päätyi hyppimään ilmaan sen sijaan, että olisi juossut minkä jaloistaan pääsee. Hetken leikittyäni rodearatsastajaa, tamma kuitenkin hieman intoutui kiihdyttämään laukkaa, mutta mihinkään huippunopeuksiin ei päästy. Laukkahevosia ei nämä meidän tallin koulutammat selkeästi olleet.

Laukkojen jälkeen ravailimme vielä hetken, ennen kuin siirtsimme kaikki hevoset käyntiin ja lähdimme takaisin tallille. Jokainen ratsu oli saanut hyvin pientä hikeä pintaan ja höyry nousi. Ei niin villi laumamme käveli rauhallisin askelin tallille takaisin.