Lobrede

20.12.2021 // Tamma-Mammalle liikuntaa // kirjoittanut omistaja

Kyllä oli Ellen jo aika lihavaa matamia kun varsomiseen oli enää vähän aikaa. Silti tammaa piti päivittäin kävelyttää ja ravuuttaa, koska muuten daamimme pääkoppa heitti ympäri ja käsiteltävyys palasi 2-vuotiaan karskin orin tasolle. Yleensä niin kiltti Ellen oli tiineyden aikaan kyllä yksi pieni paholainen, johon ei minun lisäkseni suostunut koskemaan kuin sen hoitaja ja hänkin hieman vastustellen. No ei auttanut, pakko oli tammaa kuitenkin liikuttaa, että käsittelijät pysyvät elävien kirjoissa. Kuikuillen menin karsinan ovelle katsomaan minkälainen tyranni minua olisi tänään vastassa. Ellen mulkaisi vihaisella ilmeellä, mutta tuuliviirimäisesti mielipide muuttuikin ja tamma tuli pian korvat hörössä ovelle vastaan. Laitoin päitset päähän, ympäriinsä lampaankarvalla pehmustetut toki, ettei herkkiksen maailma järkkyisi. Talutin tamman käytävälle ja laitoin molemmin puolin kiinni, minkä jälkeen siirsin harjapakin niin kauas ettei Ellenin pitkä jalka siihen ylettäisi.

Siinä missä raskaana oleva nainen on itkuherkkä, on tiineenä olevan Ellen aivan yhtä dramaattinen. Tamma on normaalisti varsin mukava hoidettava, mutta tiineenä kun erehdyt koskemaan väärään kohtaan (eli joka toiseen vartalon osa-alueeseen), vinkaisee Ellen siihen malliin, että naapurit varmaan luulevat minun teurastavan sikaa tallissa. Niimpä hoitohetkemme meni vink, iik, vonk, piip, wii äänitehosteiden saattelemana. Mikään satulahan tähän selkään ei enää mennyt, kun leveyttä oli XXXL kokoluokan verran, mutta turvallisuussyistä laitoin kuitenkin ratsastusvyön hevoselle. Vyö saatiin vinkujen saattelema päälle, jonka jälkeen suitset päähän ja kohti maneesia.

Näin aamutuimaan ei maneesissa ollut muita ratsukoita, joten sain tepastella Ellenin kanssa omaan tahtiin. Mitään treeniähän emme suorittaneet, vaan ennemmin hölköteltiin hieman eteen alas. Tiineyden vuoksi Ellen oli myöskin hyvin hyvin herkkä kyljistään, minkä vuoksi kommunikoimme pitkälti ääniavuin, jotka tamma toki osaakin varsin hyvin, joten sen puolesta ei ongelmaa. Käveltyämme vartin pitkin ohjin, otin ohjat käteen ja tein muutamia väistöjä molempiin suuntiin. Pelkkä painon siirto istuinluulta toiselle riitti ilmaisemaan Ellenille mitä hain takaa ja tamma suorittikin väistöjä hyvällä tahdilla, tehden varsin mukavat ristiaskeleet. Muutaman väistön jälkeen maiskuttelin ja aloin pyytämään ratsua raviin. Ellen hypähti varsin isosti eteenpäin, jolloin hieman horjahdin ja erehdyin hipaisemaan jalalla kylkeä. Iik vink äänitehoste kertoi, että tamman tyytyväisyys tasapainooni oli 0/5. Ellen kuitenkin jatkoi ravissa ja hölköttelimme pitkässä eteenalas muodossa muutamia isoja ympyröitä ja kahdeksikkoja. Asettelin tammaa niin oikealle kuin vasemmalle ja Ellen oli kaulastaan varsin letkeä. Ravi oli varsin ilmavaa, eikä mahassa mukana kulkeva jälkipolvi selkeästi haitannut tamman menoa. Ravailtuamme molempiin suuntiin siirsin tamman takaisin käyntiin ja kävelimme pitkin ohjin kymmenisen minuuttia, ennen kuin tulin selästä alas ja suuntasimme takaisin talliin.

Ellen pärski tyytyväisen oloisena ja ravisteli kroppaansa. Talutin tamman talliin ja olemus olikin nyt liikunnan jälkeen huomattavasti rauhallisempi. Tallissa purin Elleniltä varusteet ja heitin selkään loimeen, sillä tamma pääsisi vielä tarhaamaan. Tamma käveli tarhaan varsin levollisin mielin, mutta tiesin että illalla sitä hakiessa meininki ei tulisi olemaan yhtä rauhallinen, sillä Ellenillä oli aina kiire syömään talliin. Onneksi se "ongelma" oli hoitajien työtaakkana ja he kyllä tunsivatkin paremmin Ellenin iltamoovit kuin minä.

29.03.2022 // kouluvalmennus // kirjoittanut omistaja

Tahmatassu liikenteessä. Olimme pitkästä aikaa Ellenin kanssa kouluvalmennuksessa, mutta tamma oli varsin "ei mua tänään kiinnosta" fiiliksellä mukana treenaamassa. Elleniähän ei parane myöskään käskeä, koska ei sitä paljoa käskyt kiinnosta ja kaivat vain omaa hautaasi riitelemällä. Lähdimme suorittamaan kuitenkin käynnissä yksinkertaista siksak väistötehtävää. Ratsuni mateli kuin täi tervassa ja aina kun vähän yritin patistaa, vauhti hyytyi vain entisestään. Valmentaja sen kun nauroi ja sanoi, että aloitetaan valmennus kun saan hevosen edes liikkumaan. Kyllähän Ellen lämpeni kierros kierrokselta paremmin, mutta nopeampikin toiminta olisi minulle kelvannut. Pian saimme siirtyä raviin ja vaihtaa siksak väistöjen tilalle sulkutaivutukset. Kun pääsin asettelemaan ja taivuttamaa Elleniä, rupesi tamman kroppa selkeästi lämpenemään kunnolla ja moottori alkoi käynnistyä. Enää ei tarvinnut puskea vaan ratsu liikkui omaehtoisesti eteenpäin. Kun sulkuihin saatiin hieman liikettä ja rentoutta, vaihdettiin laukkaan ja otimme nopean laukkaverryttelyn tekemällä isoa kahdeksikkoa, jonka keskikohdassa laukanvaihto. Laukasta Ellen innostui ja virtaa alkoi olemaan pikkuisen liikaakin, joten sain ratsastaa useampia puolipidätteitä, ennen kuin toiveeni meni perille. Laukkaan haettiin hyvä tahti ja tasapaino, minkä jälkeen siirryttiin käyntiin ja pidettiin pienet välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen lähdimme tekemään passage-piaffe-passage siirtymisiä. Nyt kun Elleniin oli saatu jo virtaa ja suuhun hyvä tuntuma, oli meillä edellytykset pystyä suorittamaan tehtävät. Tamma oli istunnalle mukavan herkkä, joten pyrinkin työskentelemään mahdollisimman paljon sen avulla, etten lähtisi tekemään kädellä tai jalalla liikaa sekä sitä kautta ärsyttämään ratsuamme. Passagea Ellen lähtikin tarjoamaan omatoimisesti ja sain melkeinpä vain nauttia kyydistä. Tammalla on hyvä tahdikas passage, eikä sitä tarvitse oikeastaan hienosäätää koskaan. Siirtyminen piaffeen onnistui myös hyvin, paino siirtyi takaosalle ja piaffe askeleet olivat tahdikkaat sekä piaffe pysyi hyvin paikallaan. Kuitenkin piaffesta takaisin passageen siirtyminen oli hätäinen ja ensimmäinen askel oli enemmänkin loikkaus kuin siisti siirtyminen. Jouduimme useamman kerran suorittamaan siirtymisen, sillä aina sama virhe toistui. Lopulta saimme kuitenkin valmentajan ohjeiden avulla siirtymisen rauhalliseksi ja onnistuimme suorittamaan niin tehtävän askellajit kuin siirtymiset kauniisti. Koska päivän aiheena oli ollut juurikin piaffe ja passage, emme lähteneet enää hiomaan muita tehtäviä. Teimme vielä muutaman siirtymisen passagesta raviin sekä ravista takaisin passageen ja nämä Ellen suoritti mutkattomasti. Passagesta raviin siirtyminen oli välillä hieman lennokas, mutta muutamalla puolipidätteellä saatiin korjattua sekin. Onnistuneiden suoritusten jälkeen ravailin Elleniä muutaman kierroksen pidemmällä ohjalla maneesia ympäri, jonka jälkeen siirryimme loppukäynteihin.

07.11.2023 // "Ellen on vähän Ellen" // kirjoittanut omistaja

"Ellen on karannut", tuli hevosenhoitaja kertomaan hengästyneenä ja meinasin vetää aamusumpit samalla vauhdilla väärään kurkkuun. Hetken kakomisen ja puoliksi tukehtumisen jälkeen osasin vastata uudelle tallilaisellemme, että ei se ole mikään ihme, avaa tarhan portti ja vie sinne heinää niin kyllä se puolen tunnin sisään palaa paikalle kun huudat lähtiessäsi "ruoka-aika". Hoitaja katsoi minua kuin hullua, mutta kyseenalaistamatta lähti suorittamaan tehtävää. Hilasin oman toimistotuolini toisen ikkunan luokse, mistä oli suora näkyvyys tarhoille ja myös Ellenin vakiotarhaan. Ai sattumaa, että Ellenin tarha oli toimiston ikkunan edessä? No ei ihan, sillä Ellen omisti Grand Prix kouluratsun lisäksi myös vähintään Grand Prix tasoisen myyrän taidot ja se kaivautui vähintään neljä kertaa kuukaudessa tarhastaan ulos etsimään ruokaa. Aitaa oli kyllä aida madallettu, mutta jotenkin se sieltä silti aina ali löysi, joten luovutusvoitto oli annettava. Tammalla  oli lisäksi koko elämänsä ollut enemmän tai vähemmän ylipainoa, mutta ruokaa se rakasti eikä nykyään jo eläkeläiseltä voinut kieltää sen pieniä hupeja.

Pistin ajastimen käyntiin, otin uuden kupin kahvia ja jäin mielenkiinnolla seuraamaan kun hoitaja poistui tarhan luota. Heinäkasa odotti keskellä tarhaa ja ei päästy edes kymmenen minuutin kohdalle kellossa kun ruunikko pinkkiloiminen hevonen tepasteli rennon tyynesti tarhan portista sisään. Nousin ylös, kävelin portaat alas ja ovesta ulos tarhoille. Saapuessani tarhan portille Ellen katsoi juuri sen näköisenä, että "kiitos tästä extra-annoksesta, mietinkin koko aamun missä tämä viipyi" ilmeellä. Suljin tarhan portin ja kävelin talliin kertomaan hoitajalle, että karkulainen on palannut valtakuntaansa, mutta voi olla että se sieltä vielä joku päivä poistuu ja että asiaa ei tarvitse säikähtää. Se on vain Ellen, vähän hupsu tamma tallissamme.