Gertrude
ei meriittejä
| Rotu ja sukupuoli | Hannover, tamma |
| Säkäkorkeus, väri | 169cm, Tummanruunikko |
| Syntynyt | 9.10.2017, 10v |
| Rekisterinumero | VH17-011-0324 |
| Omistaja | VRL-11983, Lobrede |
| Kasvattaja | Kenneth Whiter, Saksa |
| Painotus | Kouluratsastus |
| Koulutustaso | Grand Prix, 60cm |
virtuaalihevonen / kuvat © VRL-11983
Gertuden muuttaessa talliin vuotiaana varsana, kertoi edellinen omistaja sen lempinimeksi "Keppi". Koska Keppi oli hieman negatiivissävytteinen niin nimeksi vaihtui Kepa. Tamman historia oli vahinkovarsa sellaisista semi keskiverto vanhemmista, mutta jolla oli hienot liikkeet ja sitten vähemmän hieno luonne. Varsana se roikkui jokaisessa takin hihassa ja potkaisi ainakin viisi kertaa karsinan seinään reiän, mutta muuten tamma oli ihan ok. Tamma tulee tulevaisuudessa todennäköisesti olemaan värikäs persoona.Kepa inhoaa ihmisiä. Oma hoitaja on ihan ok, oma ratsastaja on ihan ok, mutta kaikki muut voivat sitten painuakkin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Kepa ei siedä vieraita ihmisiä, eikä hevosia ja ilmaisee tämän hyvin napakoiden karatepotkujen avulla, joten turhaan tamman seuraan ei kannata punkea. Omien ihmisten kanssa Kepa on varsin mukana kaveri, mutta ei silti välitä ylimääräisestä lääppimisestä, vaan viihtyy parhaiten omassa rauhassaan. Karsinanaapurin kanssa tamma tulee juttuun juuri ja juuri, eikä kaveria kannata vaihtaa jos karsinan seinät mielii ehjänä pitää.
Mikään hoitamisesta nauttiva hevonen Kepa ei todellakaan ole, vaikka käsittelijänä olisi sen oma tuttu ihminen. Tamma on omiensa seurassa ihan asiallinen, mutta luimistelee kyllä jos harja osuu väärään paikkaan tai jos hoitotilanteissa menee aivan liian kauan. Tuntemattomien kannattaa pukeutua haarniskaan, sillä Kepa on erittäin etevä tähtämään takajaloillaan eikä hampaiden naksuttelukaan ole mitenkään poikkeavaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä tammaa lähestyy vain vahvasti rauhoitettuna. Taluttaessa Kepa seuraa perässä kuin palveluskoira, mutta liimaa korvansa niskaan mikäli lähettyvillä on muita hevosia. Ilkeästä ilmeestä huolimatta tamma ei kuitenkaan hyöki muita päin tai käyttäydy muuten epäasiattomasti, Kepan erityistaito on näyttää vain vihaiselta.
Kaikesta kiukkuisuudesta huolimatta Kepa on ratsuna kaikki, mitä ikinä voit ratsultasi toivoa. Tamma on maailman helpoin ja kevyin hevonen ratsastaa. Se ei pullikoi koskaan, vaan tekee aina mitä ratsastaja pyytää. Epäselvät avut Kepa lukee sillä tavalla miten sattuu ne ymmärtämään, joten mikäli pyysit väistöä ja sait sulkutaivutusta niin ratsastaja voi syyttää vain itseään. Tamma on erittäin helppo ratsu suorittaa koottuja tehtäviä ja myös sarjalaukanvaihdot ovat sille lasten leikkiä. Mikään poikkeuksellisen reipas Kepa ei ole ratsastaa, mutta paikoillaan seisominen luo silti tammalle ajoittain haasteita. Tamma nauttii kun kuskina on aina sama ratsastaja, sillä erilaisten ratsastajien kanssa se menee selkeästi oikosulkuun eikä ole enää yhteistyöhaluinen. Yhden ihmisen hevonen kanta onkin Kepan ainoa miinuspuoli ratsuna, muuten sitä ei pääse haukkumaan millään sanamuodolla.
Matkustajana Kepa ei ole se paras mahdollinen, koska tamman viereen ei voi todellakaan laittaa ketään muuta kuin karsinanaapurin. Trailerissa sitä ei siis pysty kuljettamaan usein kuin ainoastaan yksin ja rekassa viereen on hyvä jättää yksi paikka tyhjää muihin matkustajiin. Mikäli Kepan väkisin tunkee vieraaseen seuraan, tamma vinkuu ja potkii siihen malliin, että kuljetuskaluston kestävyys ei välttämättä ole aivan riittävä. Kilpailupaikalla Kepan kanssa pärjää kuitenkin helposti, eikä privamatkustusrauhan lisäksi muita ongelmia tamman kanssa ole. Pienillä erityisjärjestelyillä siis Kepa on ihan toimiva kilparatsu.
Sukutiedot
| i. Gerolt hann, rn, 170cm evm |
ii. Godfried hann, trn, 174cm |
iii. Golingo |
| iie. Mammacita |
||
| ie. Mercura hann, prt, 170cm |
iei. Muppet |
|
| iee. Galgariinas |
||
| e. Havanna hann, trn, 167cm evm |
ei. Halgorinos hann, trn, 167cm |
eii. Haiku |
eie. Feel Like It |
| ee. Sisilia hann, m, 170cm |
eei. Satsagram |
|
| eee. Pilgrima |
i. Gerolt oli kamalan luonteen omaava varsa, jolta lähti kivekset narikkaan välittömästi 2-vuotiaana. Ori ehti kuitenkin olla nuorena sen verran vikkelä jaloistaan ja viidennestä jalastaan, että ehti yhden tamman astua ja asiasta saatiin tietää vasta seuraavana vuonna, kun yllätysvarsa putkahti maailmaan. Ruunaamiseen jälkeen Geroltista tuli kuitenkin ihan kohtalainen kilpahevonen, vaikkakin sen huono luonne aiheutti sen koko elämän läpi ongelmia. Ruuna kilpaili puutteistaan huolimatta kouluratsastuksessa Intermediate I ja II luokkia menestyen kohtalaisesti. Geroltilla oli kolme hyvää askellajia ja jaksaessaan keskittyä se suoritti varsin päteviä kouluratoja. Lisäksi se oli poikkeuksellisen lahjakas hyppääjä kouluhevoseksi, mutta harmillisesti ori tykkäsi hypätä vain kouluaitojen ylitse. Kilpaura orilla oli pitkä ja se jäi eläkkeelle radoilta vasta 22-vuotiaana ja heti seuraavana vuonna ori lopetettiin kun sen yleiskunto alkoi heikentymään lyhyen ajan sisällä nopeasti.
ii. Godfried oli hieno Grand Prix tason kouluratsuori, jonka elämä oli kuitenkin kuin huonosta viihdeohjelmasta. Godfried aloitti kilpauransa 5-vuotiaana ja menestyi heti nuorten hevosten luokista lähtien hyvin. Ori sai etenkin paljon kehuja sen hienosta ilmavasta ja suuresta laukasta, jonka kanssa oli kuitenkin ratsastajilla tekemistä kun kouluohjelmiin alkoi sisältymään koottuja laukkatehtäviä. Hyvä koulutus ja Godfriedissa ollut laatu ei kuitenkaan aina riittänyt, sillä kahden käden sormet eivät riitä laskemaan kuinka monta kertaa ori kilpauransa aikana hyppäsi kouluaidoista pihalle, kun lisätystä laukasta olisi pitänyt siirtyä hillitympään vauhtiin. Satunnaisista lipsahduksista huolimatta ori keräsi useita Grand Prix tason voittoja. Siitoskäyttöön Godfried siirrettiin 17-vuotiaana, mutta hieman kyseenalaisten "ehkä onnistuu ehkä ei" suoritusten takia suosio oli pientä ja jälkeläisiä syntyi vain 10 kappaletta. Jälkeläisillä oli isänsä tapaan laadukkaat liikkeet ja tapa karata kouluaitojen ulkopuolelle, joten Godfriediä voi kovin kummoisena jalostusorina pitää. Orin elämä päättyi 19-vuotiaana sen karattua laitumelta ja jouduttua metsästäjän ampumaksi hirvestyskauden aikana.
ie. Mercura oli suorittaja hevonen, mutta ulkonäöllä sitä ei oltu siunattu. Lähinnä mäyräkoiraa muistuttava rautias meinasi saada kuolemantuomion jo varsana, mutta kun ostaja pilkkahintaan tälle mutanttivarsalle löytyi, ei sitä kehdattu kuitenkaan lopettaa. Hieman ongelmaisesta rakenteesta huolimatta Mercura oli mitä mainioin allround hevonen ja tamma kisasi niin este- kuin kouluratsastuksessa keräten elämänsä aikana muhkean määrän ensimmäisen palkinnon ruusukkeita. Tamma kisasi parhaimmillaan 135cm luokkia ja kouluratoihin pitkä kroppa taipui Vaativa A-tasolle asti. 14-vuotiaana Mercura loukkasi jänteensä ja omistaja päätti yrittää tehdä tammalla varsan, jos tammasta saisi hieman korrektimman version aikaan hyvällä orivalinnalla. Mercuran ainut jälkeläinen oli kuitenkin kamala luonteinen eikä myöskään kovin paljon emäänsä parempi rakenteinen, joten tamma jäi ensimmäisen varsan myötä oloneuvoshevoseksi. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana omistajan luopuessa hevosistaan.
e. Havanna oli tummanruunikko, melko kipakka luonteinen tamma, joka teki pitkän uran siitoshevosena. Alunperin Havannasta piti tulla kouluratsu, mutta tamma jännitti kilpailutilanteita niin vahvasti, ettei sen kilparadoista tullut ikinä mitään. Teknisesti Havanna koulutettiin Grand Prix tasolle asti, mutta sen paras GP-suoritus kilpailuissa päättyi prosentteihin 56,726% eli mikään kilparatojen tähti tamma ei ollut. Havanna oli kuitenkin oikein ryhdikäs rakenteeltaan ja hyvän kapasiteetin omaava, joten se siirrettiin siitoskäyttöön ja tamma ehti pyöräyttää maailmaan 8 varsaa. Periyttäjänä Havanna olikin kohtalaisen hyvä, sillä 5 kappaletta sen jälkeläisistä on startannut Grand Prix tasolla asti. Havanna jäi siitoshommista eläkkeelle 20-vuotiaana, mutta varsoi yllätysvarsan vielä 23-vuotta vanhana. Tamma lopetettiin vasta 27-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin.
ei. Halgorinos vietti valtaosan elämästään jalostusorina. Hyvät jalka-asennot, hyvä luonne, lennokkaat askellajit ja erinomainen suku takasivat sille laumallisen tammoja jo heti 5-vuotiaana kun ori kantakirjattiin. Ensimmäisen palkinnon kantakirjausta lukuunottamatta Halgorinos ei itse kerännyt oikeastaan minkäänlaisia meriittejä, vaan ori toimi puhtaasti omistajansa harrasteratsuna talvet ja kesät se vietti oriasemalla pukille hyppien. Viimeisen siitoskautensa ori teki 14-vuotiaana, jonka jälkeen se siirtyi omistajansa kotitilalle, jossa se pääsi vielä muutaman vuoden nauttimaan alfaorin asemasta astumalla luomuna omistajansa omia koulutammoja. Jälkeläisiä Halgorinosille syntyi lähemmäs parisataa ja laatua sen varsoista ei puuttunut, mutta mitään huippumenestyjiä sen jälkeläisistä ei tullut. Ori kuoli 17-vuotiaana, kun se liukastui asvaltilla ja mursi jalkansa.
ee. Sisilia eli nuoruutensa pellossa ja tamma pyydystettiin vasta 7-vuotiaana ratsuhevoseksi. Myöhäisestä koulutuksesta huolimatta Sisilia päätyi kilpailemaan Prix St Georges tasolle asti ja keräsi ajoittain hyviäkin prosentteja kilparadoilta. Mikään liikeihme tamma ei ollut, mutta kuuliaisen luonteen ansiosta se teki rikottomia ratoja, joiden ansiosta sijoituksiakin välillä saatiin kotiintuomisiksi. Lastauksessa sattuneen onnettomuuden vuoksi Sisilian kilpaura kuitenkin keskeytyi, kun sen kavio luiskahti rekan lastaus-sillalta ja tamma kaatui maahan. Sisilia sai selkävamman, jonka vuoksi ratsastamista sillä ei enää suositeltu. Tamma astutettiin kahdesti samalla orilla, mutta toisen varsomisen jälkeen Sisilia menehtyi 15-vuotiaana varsomisen jälkeisiin komplikaatioihin. Molemmat Sisilian varsoista päätyivät kisaradoille asti ja tamma päästi hyvin oria läpi, jonka ansiosta jälkeläiset olivat liikkeiltään näyttävämpiä kuin emänsä.
Jälkeläiset
| s. 00.00.0000 | tamma varsan nimi | isä isä |
Kilpailukalenteri
(47 sijoitusta, joista 6 voittoja)
|
20.10.2023, Lobrede - Grand Prix - 6/48 23.10.2023, Lobrede - Grand Prix - 2/48 24.10.2023, Lobrede - Grand Prix - 2/48 28.10.2023, Lobrede - Grand Prix - 3/48 29.10.2023, Lobrede - Grand Prix - 6/48 30.10.2023, Lobrede - Grand Prix - 4/48 05.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 2/48 06.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 4/48 07.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 6/48 10.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 3/48 10.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 5/48 14.11.2023, Lamoca - Grand Prix - 5/57 17.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 1/48 23.11.2023, Lamoca - Grand Prix - 7/57 26.11.2023, Lamoca - Grand Prix - 4/57 26.11.2023, Lamoca - Grand Prix - 7/57 27.11.2023, Lamoca - Grand Prix - 4/57 ' 28.11.2023, Lobrede - Grand Prix - 1/57 03.12.2023, Lobrede - Grand Prix - 7/57 04.12.2023, Lobrede - Grand Prix - 5/57 06.12.2023, Lobrede - Grand Prix - 1/57 10.12.2023, Lobrede - Grand Prix - 3/57 07.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 5/39 10.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 6/39 |
13.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 1/39 14.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 6/39 16.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 3/39 20.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 6/39 20.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 4/39 22.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 5/39 23.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 2/39 26.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 6/39 29.01.2024, Lobrede - Grand Prix - 4/39 01.02.2024, Lobrede - Grand Prix - 3/48 03.02.2024, Tigrishellir - Vaativa A - 2/23 08.02.2024, Tigrishellir - Vaativa A - 3/23 09.02.2024, Tigrishellir - Vaativa A - 3/23 20.02.2024, Lobrede - Grand Prix - 5/39 03.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 8/81 04.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 9/81 04.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 1/81 06.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 2/81 07.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 6/81 12.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 6/81 13.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 1/81 13.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 9/81 15.03.2024, Lobrede - Grand Prix - 4/81 |
Päiväkirja ja valmennukset
03.10.2024 // Kepa on oikein miellyttävä ratsu // kirjoittanut omistaja
Kun olin kertonut, että tänään Kepalla ratsastaisi vieras ihminen, tamma vaikutti jo heti aamusta tavanomaista ärtyneemmältä. Kepa ei koskaan ollut mikään erityisen helppo hevonen luonteensa puolesta . Kevyt ja kiva ratsastaa silloin kun se haluaa, mutta kiukkuinen kuin pesänsä menettänyt ampiainen sitten kun ei halunnut Ja vieraita ihmisiä se ei yksinkertaisesti sietänyt. Ei edes mikään "ei tykkää" vaan nimenomaan ei siedä. Kehtaattekin prinsessaa kiusata jollain random hyypällä. Olimme yrittäneet totuttaa sitä erilaisiin ratsastajiin aiemminkin, mutta tulokset olivat niin sanotusti värikkäitä. Tänään vieras ratsastaja oli nuori nainen nimeltä Sanni, innokas ja ehkä vähän liian itsevarman oloinen. Hän oli kuullut Kepan olevan haastava, mutta hymyili silti reippaana: “Kyllä mä kaikenlaisilla olen ratsastanut.” Oli siinä asenteessa jotain ihailtavaa, mutta myös jotain sellaista, mikä sai minut vilkaisemaan Kepaa erittäin epäluuloisesti. Kepa mulkoili ratsastajaa jo karsinasta käsin. Korvat olivat vuorotellen niskaan liimautuneina ja sitten taas terävinä signaaleina. Taluttaessa tamma käveli yllättävän nätisti, mutta katse ei irrottanut hetkeksikään epäilyttävästä lurjuksesta, joka ei ollut Kepan oma ratsastaja.
Kun Sanni nousi selkään, Kepa jähmettyi. Niin totaaliseen paikoillaan seisomiseen se pystyi vain silloin, kun herra tai tässä tapauksessa neiti EI TODELLAKAAN aikonut liikkua metriäkään. Sanni silitti tamman kaulaa ja pyysi sitä varovasti eteen. Kepa seisoi kaviot liimattuna hiekkaan. Korvat sivulle, alahuuli vähän mukellellen, keho ladaten jotain, mitä kukaan ei ihan tiennyt. “Kokeile kevyesti pohjetta”, sanoin varovasti sekä hieman ahdistuneesti ja ratsastaja totteli. Kepa nosti päänsä terävästi ylös ja siirtyi askelen eteen, mutta vain yhden. Heti perään se teki äkillisen pysähdyksen ja alkoi peruuttaa päättäväisesti kohti kentän toista päätyä. Sanni yritti kääntää sivulle ja potkaista, mutta tamma vain kiukutteli omalla tasaisella voimallaan. Kepan tapa protestoida ei ollut räjähdysmäinen vaan se oli hiljaista, mutta hyvin suunniteltua kapinointia. Kun Sanni yritti toisen kerran pyytää eteen, Kepa päätti vaihtaa taktiikkaa. Se ei heittänyt varoittamatta, mutta teki pienen, tiukan köyrypukituksen. Sellaisen nopean selän ylös heiton kuin Polle sarjakuvissa, joka oli enemmän viesti kuin varsinainen yritys karkottaa ratsastaja.
Ratsastaja pysyi satulassa, mutta näytti yllättyneeltä. “Okei, tämä on vähän kovempi tapaus kuin odotin”, hän puuskahti, mutta ei luovuttanut haasteen edessä. Seuraavaksi Kepa lähti liikkumaan, mutta vain niin kauan kun se sai päättää suunnan. Heti kun ratsastaja pyysi kaarretta tai edes ajatusta mistään linjasta, tamma jämähti uudelleen. Jos ratsastaja alkoi käyttää liikaa pohjetta, Kepa heilautti hännän vihaisesti ja potkaisi ilmaa taaksepäin puolittain. Häntä muistutti ajoittain helikopterin propellia ja pakko sanoa, että en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen nähnyt minkään hevosen tekevän noin. Kepa oli ihmeellinen tamma, mutta tällä hetkellä ei kovin positiivisessa mielessä. Tätä hevosta ei ainakaan kannattanut yrittää myydä.
Yritimme käynti-ravi -siirtymää. Ratsastaja antoi apunsa, ja Kepa vastas pienellä, kiukkuisella pukilla ja sitten ravaamalla kolme askelta järkyttyneenä siitä, että joutui tottelemaan vierasta. Sen jälkeen se taas pysähtyi. “Se ei oikeasti halua vieraita selkäänsä”, Sanni sanoi jo hengästyneenä. Nyökkäsin. “Ei halua. Mutta tämä on sitä pahinta, että se vain kiukuttelee. Se ei ole vaarallinen, mutta se on todella, todella taitava olemaan yhteistyökyvytön.” Lopulta päädyimme siihen, että Sanni vain käveli Kepalla pitkin ohjin pari kierrosta kenttää ympäri. Siinä tamma oli jo melko siedettävä. Ei rento, ei tyytyväinen, mutta hyväksyvä. Ja Kepalle se oli jo paljon! Koska halusin todistaa, että Kepa ei oikeasti ollut näin kamala ratsu niin hyppäsin itse hevosen selkään. Ja kuinka ollakkaan, tamman ääni muuttui kellossa sillä samalla sekunnilla. Ratsastin pari pätkää piaffea, muutamat sarjavaihdot ja piruetinkin. Kepa toimi kuin unelma, ei mitään pullikointia, hyvä eteenpäinpyrkimys ja täydelliset linjat. Sanni seurasi vieressä suu auki, että oliki tämä sama hevonen. Joo kyllä se oli, mutta tämä hevonen oli nirsompi kuin nirso. Miten siitä oli tullut tälläinen? Ei tietoa, mutta koska olin sen itse sisäänratsastanut niin selkeästi silloin Kepa on päättänyt, että tämä kuski on ainoa kenen kanssa se töitä tekee loppuelämänsä aikana. Voi luoja mikä hevonen!