Golden Clover

Lola on kuuma ja reipas kenttäponi, joka ei sovi todellakaan aralle ratsastajalle. Tammalla on erittäin lennokas takapää hyppäämisen parissa ja kouluratsastuksessakin sitä joutuu pidättelemään joka toisella askeleella. Vauhtia Lolasta ei todellakaan puutu, mutta energisyydestä huolimatta se on erittäin kuuliainen ja mukava poni ratsastettavuudeltaan. Yleisesti tamma on myös kiltti ja ongelmaton tapaus, kunhan vähän ymmärtää sen herkkää ja kiireistä mielenmaisemaa.

Hoitaessa Lola on laitettava käytävälle kiinni kahdelta puolelta, sillä karsinassa se pyörii kuin pyörremyrsky. Hätätapauksessa tamman saa kyllä karsinassakin hoidettua, mutta siellä se on varsin levoton eikä pahemmin kattele tallaako varpaille tai liiskaako seinään, joten hoitajan tulee osata itse väistää. Käytävällä hoitaessa Lola seisoo kohtalaisen rauhallisesti, mutta ei viihdy puunattavana enempää kuin pakollisen. Tamma ei kuitenkaan pure tai potki, ennemmin se vain steppaa suunnasta toiseen. Taluttaessa Lola on persoonansa mukaan reipas ja ajoittain naru turvan ympäri voi olla hyödyllinen lisäjarru. Mikään jyrä tamma ei ole, mutta sen verran vahva, että perässä ei jaksa turhaan roikkua.

Ratsuna Lolassa riittää virtaa, kuten myös ajohevosena. Kaasu tammalla on aina pohjassa, mutta jarru saattaa toimia lievällä viiveellä. Lola ei ole kädelle raskas, mutta ei mikään nopein myöskään reagoimaan siihen. Kääntävien apujen kanssa tamma toimii hyvin ja pohjetta se väistää myös kuuliaisesti. Siirtymiset alaspäin, kuten laukasta käyntiin vaativat ratsastajalta huolellista valmistelua, mutta napakalla ratsastuksella Lola suorittaa kaikki Helppo A-tason tehtävät sujuvasti, minkä lisäksi se osaa myös vaihtaa lennossa. Estehevosena tamma on kuuma ja menevä, mutta tarkkajalkainen. Lola ei tiputtele puomeja, mutta mikäli ratsastaja tuo tamman huonoon hyppypaikkaan niin hyppäämisestä se kieltäytyy. Lola myös vetää suussa roikkumisesta herneen sieraimeen ja lopettaa yhteistyön, joten tamman kanssa tulee osata pelata yhteen hiileen. Tamma on nopea uusinta hevonen ja aikaradoilla se on huikea ruusukehai.

Maastoesteillä, kuten esteilläkin Lola on reipas, varmajalkainen, mutta tarkka, että se ratsastetaan esteille oikein. Vinot linjat tamma hyppää iisistä, mutta veteen menemistä se aina hieman sorsii ja tarvitsee ratsastajalta tukea. Lisäksi alaspäin hyppäämiset aiheuttavat jonkun verran jännitystä, joten Lola vaatii reippaan ja varman ratsastajat suorittaakseen maastoesteradan puhtaasti. Rohkean ratsastajan kanssa tamma kyllä suorittaa tehtävän kuin tehtävän ja on luotettava hyppääjä. Ajohevosena Lolan reippaudesta ja herkkyydestä on vain hyötyä, sillä tamma on erittäin kuuliainen. Lola reagoi ohjaan hieman hitaasti, mutta raippaan se reagoi välittömästi. Kuten muissakin lajeissa, myös ajamisessa tamma vaatii ajuriltaan tarkkuutta ja varmuutta, jotta se pystyy suorittamaan. Aloittelevan kuskin kanssa Lola ei ole mikään toimiva, joten sen ohjaksiin päästetään vain kuski, jolla homma on jo hyvin hanskassa.

Sukutaulu

i. Golden Glen conn, rnvkk, 149cm evm	ii. Crob Oliver conn, rnvkk, 148cm	iii. Sparrow Span conn, rnvkko, 147cm
		iie. Walli Down conn, mrn, 146cm
	ie. Clover Mist conn, rnkm, 146cm	iei. Fern Fia conn, mkm, 143cm
		iee. Daisy Willow conn, rnkm, 144cm
e. Pilgrim Astra conn, mkm, 145cm	ei. Pilgrim conn, mkm, 145cm	eii. Torrer Rebel conn, rnkm, 144cm
		eie. Day Dolly conn, mkm, 142cm
	ee. Harley conn, rnkm, 142cm	eei. Chay Charm conn, trn, 145cm
		eee. Kimble conn, rnkm, 144cm

isä. Golden Glen oli ruunivoikko connemaraori, jonka kiiltävän keltainen karvapeite teki siitä helposti tunnistettavan kilpailupaikoilla. Ori kilpaili pääasiassa kouluratsastuksessa poni-ikäluokkien vaativammissa luokissa ja keräsi tasaisesti sijoituksia kansallisissa kilpailuissa. Sen liikkeet olivat tasapainoiset ja sillä oli kuuliainen luonne, mikä teki siitä hyvän kilpakumppanin poniratsastajalle. Luonteeltaan Golden Glen oli yhteistyöhaluine, mutta hieman kuuma ratsu. Ihan aloittelevien poniratsastajien kanssa tämä aiheutti haastetta, mutta osaavimpien kuskien kanssa ori oli oikea rusettihai koulukentillä. Jalostuksessa oria käytettiin useiden vuosien ajan erityisesti sen kotimaassa Isossa-Britanniassa ja sillä on noin 40 jälkeläistä. Golden Glen periytti usein hyvää ravia, tasapainoista rakennetta ja reipasta, mutta hyvää luonnetta. Sen jälkeläisiä on nähty sekä kouluratsastuksessa, että kenttäratsastuksessa kilpakentillä ja muutama on kilpaillut kansallisella tasolla. Golden Glen kuoli 22 vuoden iässä suolistosairauden seurauksena.

isänisä. Crob Oliver oli connemaraori, joka kilpaili uransa aikana pääasiassa estepuolella poniluokissa. Ori kilpaili pitkään kansallisissa esteluokissa 120cm tasolla asti, joissa se tunnettiin varmana hyppääjänä ja tasaisena suorittajana. Crob Oliver oli tarkkajalkainen ja parhaimmilla kisakausillaan se ei pudottanut yhtään puomia. Luonteeltaan ori oli energinen, rohkea ja melko orimainen, mutta se pysyi työssä keskittyneenä. Sen hyppytekniikka oli kauniin pyöreä ja se avasi hienosti takajalkansa hypyissä. Jalostuksessa Crob Oliveria käytettiin laajasti Irlannissa ja myöhemmin myös muualla Euroopassa ja sille syntyi yhteensä 81 jälkeläistä. Ori periytti usein hyvää hyppytekniikkaa ja energistä luonnetta. Useat sen jälkeläisistä ovat kilpailleet esteillä tai kenttäratsastuksessa ja muutama on kerännyt menestystä myös kouluradoilla. Crob Oliver kuoli 24 vuoden iässä ikääntymiseen liittyvien vaivojen vuoksi.

isänemä. Clover Mist oli harmaan sävyinen connemaratamma, joka kilpaili nuoruusvuosinaan kenttäratsastuksessa poniluokissa. Tamma oli tasainen suorittaja erityisesti maasto-osuudella, jossa sen matkaavoittava laukka ja rohkea luonne oli eduksi. Kilpaura jatkui useita kausia kansallisella tasolla kilpaillen CIC1*-luokkia, kunnes tamma siirtyi jalostuskäyttöön. Clover Mist oli rauhallinen ja erityisen hyväluonteinen poni. Se toimi hyvin myös nuorempien ratsastajien kanssa ja tunnettiin tallissa helposti käsiteltävänä ponina. Jalostusurallaan Clover Mist sai yhteensä 6 jälkeläistä. Tamma synnytti varsansa Irlannissa, mutta kolme niistä myytiin nuorina muihin maihin. Clover Mist periytti etenkin varmaa luonnettaan. Kaikki tamman jälkeläisistä ovat kilpailleet poniluokissa, joten voidaan sanoa sen jättäneen hyviä kilpaponeja. Clover Mist kuoli 23 vuoden iässä vanhuuden tuomiin vaivoihin.

emä. Pilgrim Astra oli connemaratamma, joka kilpaili kouluratsastuksessa ponien alueluokissa reilun kymmenen vuoden ajan. Tamma ei noussut aivan korkeimmalle kilpailutasolle, mutta se oli tasainen suorittaja ja keräsi sijoituksia useissa kilpailuissa. Pääasiassa se kilpaili Helppo B ja A-tasolla. Tammalla oli etenkin hieno lennokas ravi, mutta laukka sillä oli melko matala ja vaatimaton. Pilgrim Astra oli rauhallinen, hieman varautunut uusien ihmisten kanssa, mutta tutulle ratsastajalle se oli luotettava ja tasainen ratsu. Kovia ääniä se ei kuitenkaan sietänyt ja sen vuoksi ajoittain kilpailut menivät penkin alle. Tamma kantakirjattiin kuitenkin ensimmäisellä palkinnolla ja sai luonteestaan täydet kymmenen pistettä, eikä Pilgrim Astran rakenteessakaan ollut moitittavaa. Tamma siirtyi 16-vuotiaana kilparadoilta harrasteratsuksi ja sai samalla yhden jälkeläisen. Ainut jälkeläinen painottui kenttäratsastukseen, jonka lisäksi se on toiminut valjakkoajossa. Pilgrim Astra kuoli 21 vuoden iässä kroonisen jalkavaivan pahentuessa.

emänisä. Pilgrim oli connemaraori, joka aloitti uransa estepuolella ja kilpaili poniluokissa useiden kilpakausien ajan. Ori hyppäsi hyvällä kapasiteetilla 110-115cm luokkia ja keräsi sijoituksia kansallisissa kilpailuissa. Sen kilpailu-ura jäi kuitenkin lyhyemmäksi kuin alun perin odotettiin, sillä ori osoitti ajoittain hankalaa käytöstä käsiteltäessä ja ratsastettaessa. Pilgrim oli energinen, levoton ja herkästi reagoiva, minkä vuoksi se päätettiin myöhemmin ruunata. Ennen ruunausta sitä ehdittiin käyttää jalostukseen rajallisesti ja sille syntyi kuusi jälkeläistä. Se periytti jälkeläisilleen hyvää hyppykykyä ja lennokkaita askellajeja, mutta osa varsoista olivat luonteeltaan melko vilkkaita. Kaikki orivarsat myös ruunattiin nuorena, joten orilinja ei päässyt jatkumaan. Pilgrim kuoli 16-vuotiaana liukastumis onnettomuuden seurauksena, jossa sen jalka murtui.

emänemä. Harley oli connemaratamma, joka eli elämänsä siitosponina. Harleysta piti alunperin tulla esteponi, mutta tamma osoitti jo nuorena, että hyppääminen ei ollut sen juttu. Lisäksi tamma jännitti vieraita paikkoja niin paljon, että lopulta kouluponin kilpaurastakin päätettiin luopua. Harley oli kuitenkin hyvä rakenteinen sekä luonteinen, jonka lisäksi se edusti hyviä sukulinjoja, joten se päätettiin siirtää jalostuskäyttöön. Tammalle valittiin oreiksi etenkin kovaluonteisia ja rohkeita oreja, jotta seuraava sukupolvi olisi parempi. Tästä huolimatta kaikki Harleyn viisi jälkeläistä oli enemmän tai vähemmän arkoja yksilöitä. Kotitallillaan tamma toimi harrasteratsuna kouluratsastuksessa ja osasi kaikki kuviot Helppo A-tasolle asti. Harleylla oli erinomainen ratsastettavuus ja se toimi etenkin pienten lasten kanssa hyvin. Tamma lopetettiin kuitenkin jo 15-vuotiaana ähkyn seurauksena. Harley oli kuolin hetkellään tiine, joten myös syntymätön varsa kuoli.

Jälkeläiset

ori Gold Gwennic    ::    s. 28.09.2025    ::    i. Irish Gil    ::    om. VRL-11983    ::    ei meriittejä

Päiväkirja

14.08.2025 // Maastoestevalmennus // kirjoittanut omistaja

Olin ilmoittautunut maastoestevalmennukseen sillä itsevarmuudella, joka syntyy siitä, kun on katsonut kolme TikTokia kenttäratsastuksesta ja selvinnyt rataesteistä pari kertaa ilman järisyttävää kriisiä. Allani oli nuori connemaratamma, joka aloitteli vasta uraansa kenttäponina. Kokemus maastoesteiltä oli aikalailla pieni tukkien ylittely ja maastossa laukkaaminen. Nyt enemmänkin testattiin olisiko kenttäratsastuksesta urasuuntausta tammalle. Lola on niitä poneja, jotka näyttävät ulospäin suloisilta ja viattomilta, mutta omaavat sisäisen Excel-taulukon, johon ne kirjaavat kaikki ratsastajan virheet punakynällä alleviivaten. Ratsuna yleisesti se on reipas, varmajalkainen ja hyppää vaikka vinot linjat kuin erikoisesteet, joten risujen ei pitäisi olla ongelma. Mutta jos lähestyminen on huono? Silloin Lola antaa tiukan palautteen karttakepin kera, joka sanoo: “Hei sinä luuseri, yritätkö edes tosissasi tätä?”

Valmennus alkoi kuitenkin hienosti ja hymyssä suin. Ensimmäiset tukit ylittyivät mallikkaasti, mutkat sujuivat hyvässä tahdissa ja kontrollissa sekä valmentajakin nyökkäili tyytyväisesti. Minä aloin jo kuvitella itseäni olympialaisiin. Sitten tuli vesieste. Lola pysähtyi veden reunalle kuin olisi nähnyt siellä alligaattorin kellumassa. “JALKA KIINNI JA ETEEN!” valmentaja huusi. “OLLAAAN MENOSSA!” huusin takaisin, vaikka todellisuudessa olimme enemmänkin neuvottelutilanteessa mennäkkö vai eikä mennä. Puristin pohkeilla, kannustin äänellä, yritin osoittaa ratsulle olevani rohkea. Lola huokaisi syvästi, kuten pettynyt opettaja ja loikkasi veden yli sellaisella marginaalilla, että olisimme voineet ylittää pienen joen. Minä lensin kaulalle, mutta pysyin kyydissä. Tämä lasketaan käytännössä voitoksi, koska ”melkein” ei lasketa ja minä vain melkein tipuin.

Sitten tuli tlöshypyn ja alaspäin hypyn vuoro. “Pidä jalka kiinni, ole varma!” valmentaja ohjeisti. Ylöspäin hyppy oli lasten lekkiä, mutta Lola hiipi alashypyn reunalle, kurkkasi alas kuin arvioiden kuoleman todennäköisyytti ja mietti päätöstään. Kannustin sitä eteen, ehkä hieman liian innokkaasti. Lola totteli ja hyppäsi, kuten käskettiin. En ollut varautunut niin hyvään reaktioon, joten laskeuduin satulaan sellaisella voimalla, että kuulin omien sisäelinteni vaihtavan paikkaa. Mutta edelleen kyydissä ja ponikin hallinnassa. Viimeinen tehtävä oli helppo vinohyppy, mutta lähestyminen meni vinoon. Lola huomasi sen välittömästi. Se korjasi parhaansa mukaan, hyppäsi kiltisti, mutta minä olin sillä hetkellä enemmän matkustaja kuin ratsastaja. Laskeutumisessa toinen jalustin katosi, tasapaino meni ja onnistuin tekemään erittäin epäelegantin mutta näyttävän sivuttaissiirtymän alas ponin kylkeä pitkin. Nätti sininen ja pilvinen taivas, pieni multapaakku makuelämyksenä hieman pilasi tunnelmaa. Lola seisoi vieressä täysin rauhallisena ja tuijotti minua nappisilmillään kysyvän oloisena.

Keräsin luuni, kiipesin selkään ja ratsastimme tehtävän uudestaan. Lola suoritti jälleen Oscarin arvoisesti, minä hieman heikommin, mutta tällä kertaa ratsukon kumpikin osapuoli pääsi hengissä esteistä yli. Tähän oli hyvä lopettaa. Valmentajalta tuli paljon kehuja ponille, vähemmän kehuja ratsastajalle. Tästä huolimatta päätimme, että tammasta tulee loistava kenttäponi, mutta kuskille tarvitaan treenikaveriksi idioottivarmempi menopeli, ennen kuin on uudestaan asiaa Lolan selkään.

14.03.2026 // Kouluvalmennus // kirjoittanut omistaja

Alkuverryttelyssä keskityttiin pitkälti siihen, että sain Lolan kuulolle. Se ei ollut kädelle hieman raskas, joten jokainen pidäte piti valmistella huolella ja niitä piti tehdä suorastaan sarjatulituksena, jotta edes joku menisi läpi. Ravissa tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia, jotta sain tamman paremmin avuille. Kääntävien apujen kanssa Lola toimi kiitettävästi ja kääntyi pehmeästi sekä tasaisesti. Suurimpien alkuintoilujen jälkeen vauhtikin alkoi hyytymään, eikä ohjia tarvinnut puristaa enää kämmen kipeänä. Laiskaahan tammasta ei saanut tekemälläkään, mutta moottorin viritys kohtalaiseen tasoon oli sentään saavutettavissa.

Valmentaja kiinnitti nopeasti huomiota siihen, että jäin välillä “roikkumaan” ohjaan, kun yritin saada Lolan hidastamaan. Sain ohjeeksi tehdä selkeämmät puolipidätteet ja käyttää enemmän istuntaa. Kun sain oman tekemiseni napakammaksi, myös Lola alkoi vastata paremmin. Se ei edelleenkään reagoinut salamannopeasti, mutta ero oli selkeä ja ratsastus helpottui. Ensimmäisissä laukannostoissa Lola oli innokas, omaan tapaansa hieman liiankin. Se ampaisi eteenpäin aika voimakkaasti ja sain todella keskittyä siihen, etten jäänyt vain perässä roikkuvaksi matkustajaksi. Pari napakkaa pidätettä ja volttia, niin ratsu oli hallinnassa ja tehtiin siirtyminen takaisin raviin. Seuraavat laukannostot olivat vähintään yhtä kaaottisia, mutta neljännellä kerralla ratsastus alkoi muistuttaa jo kouluratsastusta. Parin bonustoiston jälkeen Lola suoritti tämän yksinkertaisen, mutta vaikean tehtävän jo niin mallikkaasti, että sitä kehtaisi kouluaitojen sisällä esitellä.

Laukkahaasteista huolimatta tarkoituksena oli treenata laukanvaihtoja käynnin kautta eli päivän molemmat haasteet tulisi selättää. Pidätteiden kanssa viiveestä johtuen Lola teki helposti ravin kautta vaihdon tai käynnin osuus oli erittäin kiireinen. Valmentajamme muistutti, että minun pitää ennakoida enemmän ja tehdä useampi peräkkäinen puolipidäte ennen varsinaista siirtymistä. Toistoja jouduttiin tehdä useita, ennen kuin sain Lolan siirrettyä laukasta suoraan käyntiin ja takaisin hallittuun laukkaan. Siirtymiset keittivät tammaan hieman kierroksia, jolloin se narskutteli hampaita ja tuppasi jännittymään, joka taas johti siihen, että siirtyminen käyntiin oli vaikeaa. Kun molempiin suuntiin saatiin tehtyä kerran onnistuneet vaihdot, jätettiin tehtävä sikseen ja suoritettiin pienet nollaus välikäynnit.

Lopuksi suoritettiin ravissa vielä helppoja ja mukavia väistöjä sekä avotaivutuksia. Raviväistö ratsastettiin kentän keskeltä uralle, jossa tehtiin 10 metrin voltti ja siitä jatkettiin avotaivutuksessa sivun loppuun. Lola oli tässä kohtaa jo saanut höyryt pihalle ja keskittyminen suorittamiseen parani, kun ei ollut enää niin hirveä kiire vain eteenpäin. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen siirryttiin loppuravien pariin. Ravissa tamma venyttää kaulaansa eteen-alas hieman pidemmällä tuntumalla, mutta kuitenkin tuntumalla, ettei mitään loppuajan villiintymisiä pääsisi tapahtumaan. Oli kuitenkin mukana huomata, että vaikka aluksi tamma oli vähän kiireinen ja jarru oli vahvassa error-error tilassi, noon huolellisella ratsastuksella sen sai kuitenkin hyvin kuulolle ja valmennus päästiin päättämään hyviin loppufiiliksiin niin ratsun kuin ratsastajan osalta.

02.04.2026 // Valjakkovalmennus // kirjoittanut omistaja

Olin vakaassa uskossa, että minähän en ainakaan tee typeriä aloittelijoiden virheitä. Ajokkina oli Lola eli poni, jonka ohjiin ei todellakaan istuteta ketä tahansa “harjoittelemaan” vähän ajamista. Tamma on reipas, herkkä ja erittäin kuuliainen, mutta vain silloin, kun kuski tietää mitä hän tekee. Epävarmat avut Lola tulkitsee lähinnä henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Kokeneen ajajan kanssa se on loistava ajokki. Varsin tarkka, tehokas ja juuri mukavan terävä, kaikinpuolin siis ideaali ajoponi. Valmennuksen alku sujui oppikirjanmukaisesti. Siirtymiset napsahtelivat kohdilleen, kaarteet osuivat juuri kuten pitikin ja valmentaja näytti tyytyväiseltä. Ajattelin, että tästä tulisi yksi niistä treeneistä, joista puhutaan tallikäytävällä myöhemmin tyyliin “olipa muuten helppo päivä.”

Verryttelyn jälkeen päästiin treenaamaan tarkkuusrata kilpailuvauhdilla. Ensimmäiset portit menivät hienosti, kunnes vastaan tuli erityisen tiukka käännös. Arvioin linjan, korjasin hieman ohjalla ja tiesin sekunnin murto-osaa liian myöhään, että nyt mentiin reitin puolelle. Lola reagoi ohjalle lievällä viiveellään, joten hipaisin raipalla juuri oikealla hetkellä. Tai teoriassa oikealla hetkellä. Käytännössä tamma reagoi välittömästi kuin olisi saanut lähtömerkin olympiafinaaliin. Tamma syöksähti eteenpäin, kärryt nytkähtivät ja minä tein istuimella liikkeen, jota voisi kuvailla sanalla akrobaattinen tai selkää venyttävä. Saimme kuitenkin käännöksen läpi. Yksi kartio koki liiskaantumisen, mutta treeneissä tämä voitiin vielä sallia.

Lähdimme kokeilemaan keiloja uudestaan ja tällä kertaa minulla oli selkeä visio. Lolalla taas ilmeisesti oli oma, parempi suunnitelma. Lähestyin yhtä porttia hitusen liian optimistisesti, tamma huomasi tilanteen heti ja teki salamannopean korjausliikkeen pelastaakseen tilanteen. Erinomainen ratkaisu ja varsinkin jos kuski olisi ollut valmis siihen. En valitettavasti ollut. Kärryt kallistuivat juuri sen verran, että ehdin nähdä elämäni vilistävän silmissäni ja minä jäin erittäin epäarvokkaasti roikkumaan kärryn reunalle ennen kuin sain itseni takaisin istuimelle. Lola jatkoi täysin tyynenä, korvat eteenpäin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päätimme ajaa linjan vielä kerran, tällä kertaa niin että tasapainossa oli ponin lisäksi ajuri. Vauhtia hieman himmattiin ja keilojen väliin osuttiin täydellisesti. Hyvä suoritus, johon oli hyvä lopettaa valmennus.

ulkoasun © VRL-05175   ❖   virtuaalihevonen   ❖   a sim-game horse   ❖   kuvat: footprints