Yaegar
| Rotu ja sukupuoli | Hannover, ori |
| Säkäkorkeus, väri | 168cm, Rautias |
| Syntynyt | 10.04.2017, 15v |
| Rekisterinumero | VH17-011-0225 |
| Omistaja | VRL-11983, Lobrede |
| Kasvattaja | Leander Damon, Saksa |
| Painotus | Kouluratsastus |
| Koulutustaso | Grand Prix, 50cm |
virtuaalihevonen / kuvat © KLOSTERHOF MEDINGEN, THANK YOU! / luonne: Penelopeia
Karri on niitä hevosia, joiden keskittymistä on hyvin hankala saada yhteen asiaan kerrallaan. Jos sen keskittyminen lähtee harhailemaan, lähtee myös ori samalla keksimään kaikenlaista ylimääräistä touhotettavaa, joten mikään yksinkertainen ratsastettava ei todellakaan ole kyseessä. Keskittymiskyvyttömyydestään huolimatta ori on kuitenkin varsin mukava yksilö.
Hoitotilanteissa Karri tykkäisi kovasti pyöriä ja hyöriä ympäriinsä, joten sen kiinni laittaminen on melkein välttämätöntä, jos haluaa saada jotain aikaiseksikin. Karri tarkkailee myös erittäin kiinnostuneesti ympäristöään, ja reagoi välittömästi esimerkiksi tammojen läsnäoloon. Esiintyessään ori osaa näyttää kaikenmoisia hienoja kevätjuhlaliikkeitä, joten jos ori on tällöin narun päässä, sen napakka komentaminen on usein suotavaa. Varusteet ori ottaa päällensä rutinoituneesti, joskin suitsien laitosta se yleensä tajuaa, että kohta ollaan lähdössä ulos. Tällöin ori saattaa alkaa olla jo melko malttamaton lähtemään, ja yleensä talutustilanteissa se on hyvinkin vauhdikas.
Ratsuna Karri on kelpo hevonen niin kauan kun se ei saa silmiinsä ylimääräisiä ulkoisia häiriötekijöitä. Orin keskittymisen saaminen työntekoon on usein hyvinkin hankalaa, ja se tarvitseekin runsaasti työstöä toimiakseen ihanteellisella tavalla. Taitavan ratsastajan alla monipuolisia tehtäviä tehdessään Karrista kuitenkin kuoriutuu korkeiden luokkien kisahevonen, jonka kokoamiskykyä ja lennokkaita liikkeitä on kehuttu useiden koulutuomareiden puolesta. Kun ori on työskentelymoodissaan sen suuret (ja istumisen kannalta melko epämiellyttävät) askeleet ovat varsin näyttävät, ja niitä on helppo niin koota kuin lisätäkin. Jos oria ei kuitenkaan laita työskentelemään monipuolisesti virikkeitä keksien, vaan jää esimerkiksi puurtamaan yhden tehtävän parissa pitkäksi aikaa, ottaa Karri helposti spontaaneja lähtöjä suuntaan jos toiseenkin. Ylimääräiset kevätjuhlaliikkeet ovat vältettävissä parhaiten sillä, että orille keksii aina muutaman toiston jälkeen jo jotakin uutta pohdittavaa.
Kilpailupaikoilla Karri on varsin äänekästä sorttia, ja se ilmoittaakin paikallaolostaan varsin kuuluvasti. Kisojen energinen ilmapiiri saa Karrin yleensä keräämään itselleen ylimääräistä virtaa, joka saattaa purkautua verryttelyssä normaalia suuremmalla määrällä spontaaneja lähtöjä. Verryttelyyn kannattaakin varata runsaasti aikaa, että orin ehtii saamaan hyvin avuille ennen radalle lähtöä. Traileriin Karri menee ilman minkäänlaista vastustelua, ja matkustajana se on rauhallinen ja kokenut. Sen voi huoletta kuljettaa myös muiden hevosten kanssa, sillä ori ei järjestä mitään ongelmia matkan aikana.
Sukutiedot
| i. Schlüssel hann, rt, 170cm evm |
ii. Sebastian hann, rt, 169cm |
iii. Sören |
| iie. Annalie |
||
| ie. Juliet hann, rt, 168cm |
iei. Jakob |
|
| iee. Katharina |
||
| e. Yvonne hann, rn, 166cm evm |
ei. Yveshan hann, rt, 167cm |
eii. Prashant |
| eie. Fariha |
||
| ee. Lea Sarah hann, rn, 165cm |
eei. Anouk |
|
| eee. Steffie |
i. Schlüssel oli rautias hannoverori, joka edusti vanhanaikaista raskasta ratsuhevostyyppiä. Schlüssel syntyi suureen siittolaan, josta se päätyi huutokauppaan myyntiin 2-vuotiaana. Ori myyntiin melko edulliseen hintaan ja sen päätyi ostamaan kokenut GP-tasolla vaikuttanut kilparatsastaja, joka näki orissa laatua. Schlüssel kasvoi ja kehittyi hitaasti, minkä vuoksi se aloitti kilpailemisen vasta 7-vuotiaana. Ori kuitenkin kehittyi vuosi vuodelta ja päätyi kilpailemaan lopulta korkeimmillaan jopa muutaman Grand Prix startin. Kilpahevosena Schlüssel ei ollut kummoinen, vaan melko ailahteleva tapaus. Ori suoritti ajoittain erittäin hyviä ratoja, joilla se usein myös sijoittui, mutta usein Schlüssel häiriintyi ympärillä olevista häiriötekijöistä, eikä keskittynyt suoritukseen, milloin rikkoja tuli helposti. Ori siirtyi eläkkeelle 16-vuotiaana kun sen ratsastaja ei enää kyennyt orilla ratsastamaan. Schlüsselia tarjottiin jalostukseen luomuna kotitallillaan, mutta vaihtelevan menestyksen vuoksi sen jalostuskäyttö oli pientä ja varsoja syntyi lopulta 12 kappaletta. Schlüssel ei ollut mikään kummoinen periyttäjä, eikä selkeitä yhteisiä piirteitä jälkeläisten välillä ollut. Osa jälkeläisistä on kuitenkin menestynyt kouluratsastuksessa Intermediate I, - II ja Grand Prix tasolla. Ori lopetettiin 22-vuotiaana sen omistajan kuoltua ja konkurssipesän periessä hevostilan, päädyttiin nuoret hevoset myymään ja vanhat lopettamaan.
ii. Sebastian oli tanskalais-syntyinen hannoverori, jonka nuoruus oli täynnä sairastelua. Ori sai varsana potkun jalkaansa, johon tuli suuri lihasvaurio, mutta jota lähdettiin kuitenkin kuntouttamaan Sebastianin arvokkaan suvun vuoksi. Ori oli pitkään karsinalevossa ja kuntoutus oli pitkä prosessi, mutta lopulta Sebastian pääsi ratsastuskäyttöön. Oria lähdettiin rakentamaan kohti Grand Prix ratoja, mutta loppujen lopuksi se päätyi kilpailemaan korkeimmillaan Prix St. Georges tason luokkia. Kapasiteettia orissa olisi ollut korkeammallekkin, mutta kokoamisasteen noustessa vanha vamma alkoi oireilemaan lievästi, minkä vuoksi tason nosto nähtiin turhan suurena riskinä ja arvokilpailuhaaveista luovuttiin. Sebastian myytiin kilpailu-uran loputtua 17-vuotiaana kotimaastaan Tanskasta Saksalaiseen siittolaan astuttuaan yhden kauden kotitallillaan. Oria käytettiin jalostukseen paljon, vaikkei sen omat kilpailusuoritukset olleetkaan parhaimmalta tasolta, mutta hyvä emä- sekä isälinja tekivät sen suvusta arvokkaan sekä tieto, että orissa olisi ollut kapasiteettia Grand Prix radoille asti. Jälkeläisiä Sebastianille syntyi yhteensä 131 kappaletta, joista moni peri orin ryhdikkään ylälinjan sekä laadukkaat kolme askellajia. Sebastian lopetettiin 22-vuotiaana kun ikä rupesi jäykistämään sen liikkumista.
ie. Juliet oli varsana varsin hankala tapaus, minkä vuoksi sitä nimitettiin ongelmahevoseksi ja kasvattaja myi tamman vuotiaana pois halvalla. Juliet ei kuitenkaan lopulta ollut mikään erityisen vaikealuonteinen, mutta varsin herkkä tapaus. Tamman osti kokematon hevosperhe tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi, mutta Juliet eli kuitenkin nuoruutensa ratsuttajan tallissa, jossa se ratsukoulutettiin ennen kuin oikea omistaja alkoi tammalla ratsastamaan. Julietin omistaja ymmärsi hyvin tammansa ajatusmaailmaa ja pari eteni nopeasti tasolta seuraavalle. Ratsukko päätyi parhaimmillaan kilpailemaan Intermediate I ja II luokkia, joissa he myös saivat sijoituksia kohtalaisen määrän. Juliet loukkasi itsensä kuitenkin 14-vuotiaana laitumella ja eikä eläinlääkäri antanut toivoa enää aktiiviselle kilpauralle, minkä vuoksi tamma siirtyi siitoskäyttöön. Omistajan ollessa kokematon kasvattaja, siirtyi Juliet muutamaksi vuodeksi asumaan läheiselle siittolalle. Tamma varsoi kolmena peräkkäisenä vuotena ja omistajan suurista tammavarsa toiveista huolimatta se sai vain orivarsoja. Juliet periytti kaikille varsoilleen kovapäisen luonteensa. Viimeinen synnytys oli haastava, minkä vuoksi tammaa ei enää uskallettu lähteä astuttamaan. Juliet vietti loppuelämänsä omistajansa harrasteratsuna pääasiassa maastoilleen. Tamma jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana pahan ummetusähkyn seurauksena.
e. Yvonne oli allrounder-hevonen. Ei mestari esteillä, ei mestari koulussa, mutta tasaisen varma suorittaja, joka kuljetti kuskin kuin kuskin maaliin. Yvonnella oli kolme hienoa askellajia ja se sai paljon kehuja tasapainoisista suorituksista koulutuomareilta. Tamma kilpaili pääasiassa kouluratsastuksessa tasolla Vaativa B ja A, mutta hyppäsi myös säännöllisesti kilpailuissa 110-125cm esteratoja. Estehevosena Yvonne oli varma ja tasainen suorittaja, mutta ison laukkansa takia melko hidas ja kömpelö tiukkoihin kaarteisiin, minkä vuoksi aikaluokissa sijoituksille pääseminen oli vaikeaa. Omistajan tultua raskaaksi, siirtyi Yvonne viettämään muutaman välivuoden siitoshevosena. Tammalla teetettiin kaksi varsaa, jotka myytiin välittömästi varsana ja jotka myöhemmin menestyivät hyvin nuorten hevosten luokissa. Omistajan palattua äitiyslomalta, jatkoi ratsukko vielä kilpauraansa useamman vuoden, ennen kuin 18-vuotiaana pitkä kilpailu-ura alkoi näkyä Yvonne jalkojen terveydessä ja tamma siirtyi kilparadoilta pois. Tamma yritettiin vielä siitokseen, mutta se tiineytyi enää vain kerran, minkä vuoksi lopullinen varsamäärä jäi vain kolmeen. Tamma jätti jälkeensä itseään laadukkaampaa jälkikasvua. Yvonne löydettiin 20-vuotiaana karsinastaan kuolleena ja ruumiinavauksessa syyksi selvisi aortan repeäminen.
ei. Yveshan oli periyttäjäori. Yveshan ostettiin alunperin siittolaan jalostussoriksi pelkästään suvun perusteella ja nuoruusvuotensa se vietti puhtaasti jalostuspuuhissa. Ori sisäänratsastettiin vasta kuusi vuotiaana, kun se myytiin siittolasta pois. Yveshan oli helppo luonteinen ja yhteistyöhaluinen ori, minkä ansiosta se kehittyi nopeasti hyväksi kilpahevoseksi. Ori nousi rauhallisesti tasolta seuraavalle ja päätyi lopulta kilpailemaan Grand Prix tasolle. Yveshan kilpaili maksimitasollaan useamman vuoden, ennen kuin se myytiin uuteen kotiin vanhan omistajan lopettaessa hevosharrastuksen. Uusi ratsastaja ei kuitenkaan orin kanssa löytänyt yhteistä säveltä ja koska kilparadoilta ei menestystä tullut, Yveshan myytiin jälleen. Orilla oli tässä kohtaa jo ikää sen verran, että nuorimmat jälkeläiset olivat kilpailleet sekä menestyneet, minkä vuoksi Yveshan kiinnosti kasvattajia ja pienempi hannoverkasvattaja osti orin itselleen. Vaakakupissa laadun lisäksi painoi orin hyvä luonne, sillä se oli ideaali hevonen niin kilpahevos- kuin harrastehevosjalostukseen. Yveshan toimi jalostushommien ohella myös omistajansa harrasteratsuna. Orille syntyi yhteensä 92 jälkeläistä, joille Yveshan periytti erittäin vahvasti yhteistyökykyistä luonnetta sekä kapasiteettia etenkin kouluratsastukseen, mutta sille syntyi myös lahjakkaita estehevosia, vaikkei Yveshan itse koskaan estekilparatoja nähnytkään. Ori eli kunnioitettavasti 26-vuotiaaksi ja lopetettiin kun vanhuus vei lopulta voiton.
ee. Lea Sarah ostettiin huutokaupasta 3-vuotiaana kilpahevoseksi. Tamma lunastikin kaikki lupauksensa ja sen huomattiin välittömästi olevan laadukas hevonen kaikin puolin. Lea Sarahilla oli kompakti rakenne sekä näyttävät askellajit, etenkin ravi ja sen muokattavuus oli tamman vahvuuksia. Tamma menestyi hyvin nuoresta asti ja kilpaili lopulta Grand Prix-tasolla. Lea Sarah menestyi hyvin ja sijoittui useasti, mutta loukkaantui 13-vuotiaana kuljetusonnettomuudessa. Traileri ajautui liukkaalla säällä ojaan ja kaatui kyljelleen. Tammalta revähti rytäkässä selkälihas, minkä lisäksi henkisen traumat olivat liian paljon kilpahevoselle. Lea Sarah ei onnettomuuden jälkeen suostunut enää tulemaan traileriin tai rekkaan ja jos se sinne saatiin, se oli erittäin stressaantunut ja riehui, minkä vuoksi lahjakas tamma siirtyi radoilta kokonaan pois. Lea Sarah siirrettiin siitoskäyttöön, mutta koska onnettaret eivät tämän tamman puolella olleet, ensimmäinen varsa jäi myös viimeiseksi. Tamma sai pahan tulehduksen varsomisen jälkeen ja se jouduttiin lopettamaan, kun hoito ei tehonnut ja Lea Sarahin kunto romahti. Tamma oli kuollessaan vain 15-vuotias.
Jälkeläiset
| s. 10.10.2017 | tamma Yardbird Lee KTK-III, KRJ-I | emä Avrielle |
| s. 05.01.2018 | tamma Yahoo Lee | emä Dereyalé |
| s. 15.02.2018 | tamma Yuppie Lee Ch, KTK-II | emä Applemania |
| s. 15.08.2023 | ori Yellowstone Lee | emä Weissnelk |
Kilpailukalenteri
(40 KRJ-sijoitusta, joista 7 voittoja + 1 KRJ-cup sijoitus)
|
02.10.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 |
04.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/40 06.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 06.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 07.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40 08.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 09.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 10.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/40 12.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 2/40 13.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/40 14.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/40 22.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 3/30 25.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 5/30 27.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 28.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 29.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 30.11.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 01.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 04.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 1/30 15.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 21.12.2017 - KRJ kouluratsastus - Grand Prix - 4/30 31.08.2021 - KRJ-cup - Grand Prix - 1/76 |
| 10.02.2022 - NJ - tuom: Vibaja - irtoSERT |
Päiväkirja ja valmennukset
05.05.2017 // Karrin saapuminen Lobredeen // kirjoittanut omistaja
Olin tehnyt hyvät kaupat 2-vuotiaasta rautiaasta puoliveriorista. Isäori Grand Prix tasolla kilpaillut ja emältä pari varsaa, jotka ovat jo kilpailleet nuorten luokkia hyvällä menestyksellä. Hinta orivarsalla oli emälinjaan nähden etenkin melko edullinen, mutta en miettinyt sitä sen tarkemmin. Musta kuljetusrekka ajoi pihaan ja kuuntelin kun sisältä kuului aikamoinen meteli, varmasti kyydissä oli muitakin varsoja. Kuljettaja pysäköi ja sanoi, että vihdoin hän pääsee tästä viimeisestä kolistelijasta eroon. Viimeisestä. Silloin tajusin, että se rekassa oleva riehuja oli minun varsani. Määrätietoisin ottein lähdin kuitenkin noutamaan varsani ulos. Yaegar eli Karri olikin aika luonteikas ja vauhdikas varsa heti kättelyssä. Ori tuli rekasta ulos erittäin vauhdikkaasti ja minä senkus roikuin perässä toivoen, että se jossain kohtaa pysähtyy. Hiekkaa kavioiden alle saatuaan Karri lopetti vetämisen, mutta ravaili ympärilläni häntä pystyssä. Kiitin kuljettajaa ja lähdin kiikuttamaan pirteää nuorukaistamme kohti oripihattoa.
Oripihatossa oli onneksi sille kolme leikkikaveria odottamassa, joista muutama oli varsin kovapäinen ja laittaisi varmasti tämänkin varsan ruotuun. Laskin Karrin pihattoon ja pian sillä oli jo painit muiden varsojen kanssa menossa. Ori vaikutti käsitellemättömältä ja oletin tämän olleen myös syy halpaan hintaan, sillä tämän veijarin kanssa jouduttaisiin tekemään paljon töitä, jotta siitä saadaan kilparadoille soveltuva ratsu ja varsinkin jos se halutaan orina pitää ja minä todellakin haluan!
27.10.2020 // Kouluvalmennus // kirjoittanut Minni
Olin seurannut ratsukon verryttelyä hieman sivummalta ja samalla seurasin ratsastajan ja ratsun yhteistyötä ja yritin luoda yleiskuvaa tilanteesta. Astellessani kentän hiekalle oli selkeästi huomattavissa miten ratsun huomio herpaantui heti ratsastajastaan ympäristön muuttuessa ja odotinkin että ratsastaja sai ratsunsa kuulolle ennen kuin tervehdin häntä ja vaihdoimme muutaman sanan ratsusta. Ratsastajan lähtiessä liikkeelle ohjeistin tuota hakemaan Karriksi esitellyn ratsun heti avotaivutukseen uralla ja ratsastamaan kulmat hyvässä asetuksessa ja mahdollisimman syvälle. Tehtävää muokattiin vielä käynnin tempon muutoksilla ja jossain kohtaa mukaan otettiin myös ravisiirtymät molemmille pitkille sivuille aina satunaisesti, jolloin saatiin myös tehtävään sopivaa vaihtelevuutta, jolla saatiin Karrin mielenkiinto pysymään yllä työntekoon. Ratsukko sai suorittaa tehtävää myös ravissa, jonka aikana taivuttelut ja asettelut jätettiin pois ja tehtävä vaihtui keskihalkaisijalle kääntöön ja siitä pohkeenväistöön vuorotellen molemmille pitkille sivuille ja siitä siirtyminen laukkaan ja laukkaa aina lyhyen sivun keskelle.
Tässä kohtaa oli aika antaa ratsukolle pieni hengähdystauko, joka näytti tulevan ainakin ratsastajalle tarpeeseen, sillä tuo oli saanut pitää ratsunsa kuitenkin sen verran aktiivisena koko alkutunnin ajan. Helpolla ei kuitenkaan ratsastaja päässyt hengähdystauon jälkeen, vaan kerättyään ohjat uudelleen käsiinsä sai ratsastaja hakea hyvän käynnin kautta laukannoston ja kääntää Karrin ensin keskihalkaisijalle ja siitä suorittaa laukkaväistöt molemmille pitkille sivuille muutamaan otteeseen. Tässä kohtaa myös ratsussa alkoi jo pieni väsymys näkymään, joten valmennus lopetettiin muutamalla laukanvaihdolla molemmilla pitkillä sivuilla, ennen kuin ratsastaja sai alkaa vapaasti loppuravailemaan ja verryttelemään ratsuaan ravissa ja käynnissä. Lopuksi annoin ratsastajalle vielä yleisen kommentin sekä muutaman vinkin ja neuvon tulevaan ja siihen, millaisilla tehtävillä ratsukko voisi treenailla tiettyjä asioita sekä miten Karrin fokuksen voisi pitää työnteossa.
29.10.2022 // Yritys ratsastaa rauhallisesti // kirjoittanut omistaja
Karrin kanssa pitäisi muista aina ja aina ja aina ratsastaa jokainen puolipidäte läpi. Kuitenkin ollessani ratsastajana epätäydellinen, tuli satunnaisesti tämä unohdettua ja sen seurauksena "nice and cool" kouluratsuni oli tänään lentävä helikopteri, jonka selässä tunsi olonsa enemmän rodeoratsastajaksi kun kouluratsastajaksi. Orihan ei pukittele, eikä varmaan edes osaa pukitella, mutta kaiken maailman ihmeellisiä hyppyloikkia se kyllä osaa tehdä ja sen isoilla liikkeillä jokainen hyppy meinaa satulasta irroittautumista ja sen jälkeen selässä kiinni roikkumista. Tänään oli sellainen hyppyloikka olen villivarsa päivä.
Verrytteli meni oikein hyvissä tunnelmissa, vaikka Karri olikin poikkeuksellisen reippaan oloinen ilmojen viilentymisen myötä. Kuitenkin laukassa huomasin, että pidätteiden läpi meneminen oli hieman puutteellista ja kolmannella laukannostolla ori lähti kuin raketti alta. Hyvin epämääräinen sivuloikka ilmaan ja viuhbruum eteenpäin lujempaa kuin höyryveturi. Pidätteet olivat aivan yksi hailee orin mielestä ja paineltiin kenttää ainakin kolme kierrosta ympäri hyvin hallitsemattomasti, ennen kuin kontrollilaite saatiin kalibroitua uudelleen. Työskentelin hetken laukassa ja Karri toimi taas kuin mikäkin tuntiponi, puksutteli kiltisti ja teki tasan mitä pyydettiin. Ei elettäkään siitä, että äsken meininki oli täysin ääripäästä. Siirsin raviin, sitten käyntiin ja otettiin uusi laukannosto. Hillitty laukannosto! No ei ollut hillitty, vaan ihan samanlainen katastrofi kuin edellinen, mutta tällä kertaa hallinta palasi hieman nopeammin. Toistin samaa yksinkertaista laukannosto tehtävää viisi kertaa ennen kuin orista irtosi rauhallinen nosto. Rauhalliseen nostoon jätinkin laukkatyöskentelyn ja tyydyin loppuajan tekemään ravissa hommia.
En kehdannut olla hyödyntämättä tätä huikeaa energiaa, mikä orissa oli, joten pistin Karrin tekemään passage-piaffe-passage sarjoja ihan Grand Prix ohjelman mitassa eli 15 askelta per liike. Vähän kiireistä oli askellus, mutta ai että mitä piaffea sain ratsastettua orista ulos kun energiaa löytyi ratsusta yltäkylläisesti. Taisin seota joka kerralla laskuissakin kun jäin nauttimaan kuinka hyvin Karri istui takaosan päälle ja piffasi paikallaan ammattimaisin ottein. Kolmen sarjan jälkeen koin, että ratsu oli riittävän kuulolla, jotta voisimme lopetella hommat. Loppukäyntien ajan pidin luonnollisesti ohjat kädessä, koska tässä mielentilassa en luottaisi allani olevaan katapulttiin, että se olisi rauhoittunut työskentelyn myötä.